Niin paljon oli tapahtunut niin lyhyessä ajassa. Mulla oli ollut hetken kaikki, mitä toivoin. Ja hetkessä ne oli multa viety. Neljä hevosta mä jouduin kuoppaamaan kuukauden sisään. Kuukauden, niin naurettavan lyhyt aika. Enkä mä enää tiennyt oliko mussa jäljellä kyyneltäkään sen jälkeen. Tuntui mahdottomalta ajatella, että silloin, kun kesä oli...
Mä olin jo omassa pienessä päässäni päättänyt, että en hankkisi uutta estehevosta Siken tilalle. Toki olin miettinyt sitä vaihtoehtoa, koska pientuntien pyöritys ilman yhtään suurempaa hevosta oli välillä vaikeaa. En kuitenkaan kokenut, että mikään voisi korvata Sikkeä - ikinä. Yllättävästi jopa Miika oli ehdottanut mulle uutta hevosta. Vaikka se...
Siken lähtö oli tullut niin kovin yllättäen, että aluksi mä olin elänyt pari päivää kuin kone. Tehnyt aamutallin, hoitanut paperityöt, tehnyt päivätallin, liikuttanut hevoset, tehnyt iltatallin ja mennyt nukkumaan Miikan viereen. Miika oli ollutkin musta vähän huolissaan, mutta osannut antaa mulle mun kaipaamaa tilaa. Vaikka mä ikävöin mun rakasta...
Siskoni Ellen oli jo pidemmän aikaa raastanut hermojani. Se oli ensin raahannut uuden miesystävänsä tilalle ja esitellyt paikan kuin omistaisi. Sitten se oli kuullut suomenhevosori Mytyn ostosta ja alkanut ehdotella - tai oikeammin kerjätä - multa estehevosta. Siskoni oli todennut, että saisin siitä itse kisahevosen ja hän voisi auttaa sen kanssa....
"Bella", Miika mutisi varoittavasti. Hymyilin viattomana ja kohautin olkapäitäni. Miika katsoi vuoroin hevostarhoja ja vuoroin minua. Miesparka näytti olevan lähes sanaton. Lopulta se olin minä, joka avasi suunsa: "Se oli vähän niinku vahinko..."
Miika katsahti minua nyt epäuskoisena ja huokaisi syvään: "Sä ostit vahingossa hevosen? Sä lupasit, että...
April nosti matkalaukkunsa maasturinsa takapenkille. Hän sulki oven ja kääntyi minua kohti. Puolittainen hymy kiipesi hänen huulilleen ja hän avasi kätensä halauksen merkiksi. Halasin ystävääni viimeistä kertaa.
"Mun tulee sua ihan kauhee ikävä", kuiskasin hiljaa.
"Niin mullakin sua Bella. Mut voit aina tulla käymään, muista se!" hän mutisi.
Hevosauto saapui pihalle ja kello näytti juuri lyövän kaksitoista - kuten oli sovittukin. Hilpeänä huutelin Aprilin mukaani ja kysymysmerkiltä näyttävä nainen ei aivan yhtä lapsenomaisella innolla tullut perässäni pihalle. Tervehdin ensimmäiseksi kuskia, joka totesi olevansa oikeassa paikassa. Jotain muutakin mies selitti, mutta olin aivan liian...
"MITÄ SÄ OOT TEHNYT MEDDELLE?" Aprilin huuto kaikui ympäri tallia.
"Älä nyt huuda! Me mennään ottamaan joulukuvia", toppuuttelin pölmystyneen näköistä Aprilia.
"JOULUKUVIA? Ja sen takia se näyttää tuolta, voi raukkaa! Sä olet pukenut sille jonkun punaisen ratsastusloimen, okei, mutta miksi sillä on punaisia krasseja suitsissa? Entäpä nuo tyhmät...
Raahasin sitä saamarin kirottua shetlanninponia perässäni ja puhisin. Nero päätti pistää kaikki taitonsa peliin, jotta varmasti myöhästyisin aikataulusta. Kello kävi uhkaavasti puoliviittä ja ratsastustuntien ratsujen olisi pitänyt jo olla karsinoissaan. Eikä se nyt niin tarkkaa muutoin olisi ollut, mutta Nero ei ollut menossa edes tunnille! Kunhan...
Kello näytti kuutta, kun hiiviskelin kylpytakki päällä talon alakertaan. Hiukset sojottivat joka ilmansuuntaan ja suu venyi hurjaan haukotukseen, kun napsautin kahvinkeittimen päälle. Kahvin keittymistä odotellessani suuntasin kulkuni kylpyhuoneeseen ja siistiytymään.