Yllätyshevonen

"Bella", Miika mutisi varoittavasti. Hymyilin viattomana ja kohautin olkapäitäni. Miika katsoi vuoroin hevostarhoja ja vuoroin minua. Miesparka näytti olevan lähes sanaton. Lopulta se olin minä, joka avasi suunsa: "Se oli vähän niinku vahinko..."
Miika katsahti minua nyt epäuskoisena ja huokaisi syvään: "Sä ostit vahingossa hevosen? Sä lupasit, että se suokkitamma on sitten viimenen. Se ei oo vielä ees saapunut ja sä ostit hevosen taas!"

Virnistin hieman nolona. Miika oli oikeassa, mutta kun oli sattunut niin kivanoloinen tamma kohdalle. "Siinä kävi niin, että menin yhelle puolitutulle mainitsemaan siitä, että kaipaisin jotain luottoheppaa pientunneille ja -vaelluksille. Ja sit Scuderia Sierran omistaja Giulia eksyi mukaan kuvioon ja tarjos tota eestinheppatammaa", selitin miehelle. Miika katsahti minua kulmat koholla ja huokaisi uudestaan: "Tää oli sitten viimeinen, okei? Me mennään konkurssiin, jos ostelet koko ajan vaan hevosia." Nyökyttelin pontevasti päätäni ja jätin sillä erää mainitsematta varsasuunnitelmani ensi vuodelle.

Iltatallissa Miikankin mielenkiinto vaikutti heränneen ja mies kyseli yllättävän paljonkin tammasta. "Ponipalleron Sesilja kokonimeltään, mut kutsutaan Sessiks. Se on tosi kiltti ja super rohkeakin. Aika laiska tosin ratsastaa, mutta osaa tarvittaessa ihan kivasti", selitin miehelle samalla, kun harjasin eestinhevostammaa. Miika nyökytteli ja katseli samalla arvioivasti Sessiä. Sessiä se ei kuitenkaan haitannut, vaan tamma oli vajonnut aivan omiin maailmoihinsa. Miika hymähti: "Eiköhän se oo ihan hyvä hevonen. Mutta ihan tosissaan ei enää yhtään uusia!" Hymyilin iloisesti ja kävelin miehen luokse halatakseni. Miika pyöräytti silmiään, mutta halasi kuitenkin takaisin tiukasti. "Oot parantumaton hevoshullu, tiesitkö?" hän mutisi huvittuneena. Virnistin Miikan paitaan - saattoihan väite olla totta.

- Bella