Elämä on kuin kirja. Siinä on juoni, jonka me itse luomme. Siinä on alku, josta kaikki muodostuu. Siinä on jonkinlainen lopetus, johon kaikki loppuu tai josta kaikki jatkuu toisessa osassa. Kirjassa on juonenkäänteitä, ylä- ja alamäkiä, hyviä hetkiä sekä niitä huonompia. On erilaisia kirjoja; ihan kuten myös elämät ovat erilaisia. Yksikään tarina...
Ennen joulua tunneille tuntui olevan aina ruuhkaa. Kukaan ei halunnut tai ehtinyt tulla tunneille enää paria viikkoa tai viikkoa ennen joulua, jonka vuoksi alkukuussa tuntui olevan ruuhkaa liikaakin. Niinpä arki-iltana oleva helppo B:n kouluratsastustunti oli aivan täynnä. Tällä kertaa mukana ei ollut kuin yksi ratsastaja tallin hevosella, mutta...
Tiistai aamu valkeni kauniina ja aurinkoisena, kun mä lähdin kohti Sotamaalausta. Mun toinen suokkiorini asusteli siellä ja olin järjestelyyn erittäin tyytyväinen. Kahden orin pitäminen samassa pienessä tallissa ei ehkä ollut ideaaleinta ja lisäksi tallipaikan vuokrasta sai sievoisen osan leikattua hevosten liikutusta vastaan - parempaa diiliä ei...
Katsoin hymyillen takanani kulkevaa ratsukoiden letkaa. Oli todella ihana ja jo melko lämmin sää, eikä oikeastaan parempaa olisi voinut toivoakaan. Kiireisen aamupäivän päätteeksi oli ihanaa nousta suomenhevosorini selkään ja lähteä esittelemään vieraille metsäpolkujamme. Rene pärskähteli välillä tyytyväisenä ja jonossa kuului iloista puhetta....
Kiitos mahtavasta valmennuspäivästä Ratsastuskeskus Eeva!
"Et ole tosissas", Miika valitti, kun käskin miehen hakea Medden tarhastaan. Ponitamma näytti jo valmiiksi siltä, ettei olisi liikahtamassa milliäkään kohti porttia. Virnistin hieman ilkikurisesta ja nyökytin päätäni - mies todellakin saisi hakea ponin. Miika mutisi jotain siitä, että meille ei ainakaan hankittaisi koskaan toista ponia. Naurahdus...
"Bellaa, muru", Miika mutisi korvaani aamu-unisena. En voinut estää leveää hymyä kipuamasta kasvoilleni, kun kiepautin itseni toisen päälle käsivarsieni varaan. Miten näinkin yksinkertaisen asian tajuamiseen oli mennyt yläaste, lukio ja pari vuotta vielä siihen? Olin haikaillut vuosia itselleni miestä, mutta en koskaan ollut tajunnut katsoa...
Miika oli ehdottanut, että lähtisimme hänen sukulaistensa mökille. Tietysti olin innostunut ideasta, viime aikoina oli ollut niin stressaavaa talliarkea ja paljon kilpailujakin. Miika oli luvannut hoitaa kaiken; mökin, ruoat, matkat - ja hevosten hoitajan. Siinä kohtaa oli mennyt minulla yli - myönnettäköön, että vähän liikaakin. Pidin Miikalle...