Kesäloman alkajaiset

Maastoretki 

Katsoin hymyillen takanani kulkevaa ratsukoiden letkaa. Oli todella ihana ja jo melko lämmin sää, eikä oikeastaan parempaa olisi voinut toivoakaan. Kiireisen aamupäivän päätteeksi oli ihanaa nousta suomenhevosorini selkään ja lähteä esittelemään vieraille metsäpolkujamme. Rene pärskähteli välillä tyytyväisenä ja jonossa kuului iloista puhetta. Välillä satula narahti tai jonkun ratsun kengät kalahtivat yhteen, mutta muuten puheensorinaa ei rikkonut mikään. Itse olin lähinnä hiljaa ja välillä mainitsin jostakin tietystä "nähtävyydestä" tai asiasta.

Ravikäskyä taisivat kaikki odottaa, koska kukaan ei aikaillut hevostaan siirtää reippaampaan askellajiin. Renekin oli selkeästi odottanut, koska ratsu allani meinasi karata vähän turhankin reippaalle vauhdille. Pienellä pidättelyllä orini kuitenkin tyytyi rauhalliseen tahtiin ja hakeutui ohjastuntumalle automaattisesti. Pätkämme oli melko lyhyt, koska polku kapeni ikävästi ja ei ollut näin ollen paras vaihtoehto ravata suurella porukalla.

Toista ravipätkää odotettiin varmasti, kun tie leveni ja muuttui pehmeäksi hiekkatieksi. Päätin kuitenkin yllättää kaikki ja huutelin, että laukataan. Muistutin turvaväleistä ja Renen takana tulevalle sanoin, että olisi erityisen varovainen siinä, ettei ratsu pääse ohittamaan. Renellä kun ei hermot kestäneet ohittelua maastossa. Vilkaisin vielä taakseni ja pyysin orini laukalle. Renen matkaavoittavat laukka-askeleet keinuttivat pehmeästi ja hymy takertui väkisinkin huulilleni. Ori pärskähteli innoissaan, kun kehotin sitä etenemään hivenen reippaammin. Takana kun tuli muun muassa yksi shire.

Ravipätkiä otettiin lisää heti, kun polku sen salli ja hetken harkinnan jälkeen jo kotiinpäin suuntaavalla polullakin otettiin laukkaa. Tiesin kaiken menevän hyvin, jos vain Sikke ei olisi vetohevosena - eikä se ollut. Ruuna näytti silläkin hetkellä, nopealla vilkaisulla, teutaroivan jonon perällä jo aivan hiilenä. Huokaisin sisäisesti ja huutelin, että laukataan vielä vähän. Rene nosti kiltisti laukan, vaikka yrittikin hiukan mennä kovempaa kuin olisi ollut tarkoitus. Sikkekin näytti vilkaistessani pysyvän Miikalla lapasessa, vaikka ei mies toki erityisen taitava ratsastaja ollut. Ehkäpä se viimeisenä oleminen rauhoitti kuitenkin ruunaa. Laukkapätkän päättyessä siirsin orini ravin kautta käyntiin ja tarjosin sille pidempää ohjaa loppumatkaksi. Rene käveli reippaasti, mutta ei kuitenkaan yrittänyt karata alta. Jutustelu jonossa jatkui edelleen ja hymyilin hieman. Maastoilu oli aina yhtä ihanaa.

- Bella

Kesäloman alkajaiset

Päivä oli valjennut kiireisissä merkeissä, kun Bella oli häärännyt joka suuntaan ihmisten saapuessa kesäloman alkajaisiin tilallemme. Oli sekä huvittaa että suloista, miten naiseni hääräsi joka paikassa, eikä saanut mitään tehtyä kokonaan loppuun. Pyörittelin huvittuneena silmiäni, kun sain komennuksen mennä vieraita vastaan - koska Bella halusi vielä tarkastaa miltä näytti. Jo kokemuksesta tiesin, että toteamukseni "täydelliseltä" ei riittänyt, vaan nainen halusi asian varmistaa itse.

Ensimmäiset vieraat tervehdittyäni saapui Bellakin paikalle. Jos jossain nainen oli elementissään, niin ohjien ottamisessa. Hivenen hämmentyneenä katselin, kun toinen viiletti ympäriinsä ja tuntui olevan kaikkialla ajallaan. Itse meinasin unohtaa kokonaan jo hevosten varustamisen maastoamme varten ja jouduin kiirehtimään ihan kunnolla saadakseni aikataulua kiinni. Rene oli onneksi aina yhtä kultainen ja helppo, vaikka olikin ori. Sen sijaan Sikke jaksoi vielä juosta tarhassa karkuun ja kirosin hiljaa mielessäni sitä, että se oli hevosista ainut tarpeeksi kookas ratsukseni. Saatoin samalla myös manata ratsastusretket sinne syvimpään tulirotkoon ja olla itselleni katkera suostumisestani peränpitäjäksi. Vaikka mitään minulla ei ollut Bellan hevosia ja hevosjuttuja vastaan, olinhan itsekin niissä mukana koko sydämelläni, oli ratsastus vain hieman väärä laji itselleni.

Maastoon lähtiessä Rositaksi kutsuttu nainen ilmestyi seurakseni. Jotain siinä juttelimme, vaikka nainen vaikuttikin hivenen lapselliselta. Hän kyseli tehtäviäni ja talutusratsastuksesta kuullessaan ihmetteli. Mieleni teki pyöräyttää silmiäni, kun toinen viittasi siihen, että maastoilijat olivat kaikki kokeneita ratsastajia. Tokihan tilalle oli saapunut esimerkiksi Bellan siskontyttö, mutta ei hän maastossa ollut; joten tilalla itsessään olisi ainakin yksi talutettava. Hillitsin kuitenkin itseni ja päädyin vain laskemaan leikkiä siitä, että tietystihän Rosita osallistuisi talutusratsastukseen.

Maastoilu oli oikeastaan mukavampaa kuin olin muistanutkaan. Hetkellinen epätoivo meinasi kuitenkin iskeä, kun naiseni päätti vetoratsukkona, että laukattaisiin. Laukka itsessään oli ihan tuttu askellaji, mutta Sikke ei aina ollut se turvallisin laukkailuratsu. Kokemattomuuteni näkyi varmaan kilometrien päähän, kun yritin hillitä ylitse pursuavan innokasta ruunaa. Huokaisi helpotuksesta, kun tajusin edellä olevan ratsukon kulkevan juuri sopivaa tahtia. Sikke ei yrittänyt kaahottaa ohi, mutta toisaalta jaksoi myös pysyä jonon mukana. Laukkapätkän jälkeen olin silti kovin helpottunut, koska kuten sanottu; ratsastus ei ole oma lajini.

Maasto oli mennyt erinomaisesti omasta mielestäni, mutta en voi väittää, ettenkö olisi kauhistunut, kun kuulin laukkakäskyn kotiinpäin johtavalla polulla. Sikke oli jo muutenkin ollut kovin innoissaan sekä hieman pyrähdellyt allani. Odotin täydellistä katastrofia, kun edellä menevä nosti laukan ratsullaan. Yllätyin kuitenkin myönteisesti siitä, että se loppujen lopuksi pysyikin hyvin hallinnassani. Tietäisinpä ainakin, millä saisin illalla kehuskella naiselleni.

Tallipihalle saavuttuamme Bella hoisi sekä maastoilijoiden neuvomisen että Renen ja Siken tarhaan. Itse kävin pikaisesti hakemassa Sessin tarhasta, jotta saisin sille varusteet päälle. Tamma oli tuttuun tapaansa aivan omissa haavemaailmoissaain, mutta se oli minun onneni. Sessi saattoi olla ehdoton suosikkini Bellan hevosista, sillä sen kanssa kaikki oli aina kovin mutkatonta ja se oli hyvin rento tapaus. Eipä siis mennyt varmaan kymmentä minuuttia, kun olin jo saanut tamman varustettua sekä vietyä kentälle talutusratsastukseen. Bella pyöritti sillä välin pienimuotoista tietovisaa, johon oikeuta vastauksia oli jaettu esittelykierroksella. Ehdin saapua kentälle, kun jo ensimmäinen lapsi tuli nykimään hihastani ja kyselemään ratsastuksesta. Ilokseni sainkin huomata, että en ollut tehnyt turhaa työtä; lähialueen lapset olivat selkeästi tulleet ponien perässä tilalle nähtyään ilmoituksen lähimarketin seinällä.

Talutusratsastusta ei ollut tarvinnut pitää koko tuntia, koska lapsia oli käynyt kuitenkin vain muutamia. Olin siis saanut mennä auttelemaan Bellaa tarjoiluissa ja tietovisan tuloksien tarkistuksessa. Voittaja julistettiinkin jo melkein heti tarkistuksen jälkeen ja myös osallistujien suosikkihevonen paljastettiin. Hevoset oli vierailijoille esitelty tutustumiskierroksella. Enkä oikeastaan ollut yllättynyt siitä, että Sessi vei pelin mennessään. Olihan tamma oma suosikkini myös. Bella vaikutti hivenen yllättyneeltä; ehkä jopa harmistuneelta. Rene oli ehdottomasti naiseni suosikki, hän kutsui sitä aina elämänsä hevoseksi.

Kun kaikki virallinen ohjelma oli saatu suoritettua, piti Bella vielä pienen kiitospuheen vierailijoille. Kiitin myös omasta puolestani ja yhdyin Bellan toivotuksiin sekä kutsuun tulla vierailulle toistekin. Bella hymyili sitä lämmintä hymyään, kun lopetti puheensa ja kehotti minua pitämään tauon. Mieluusti siirryinkin syrjemmälle katselemaan, miten ammattilaisen elkein naiseni hoisi päivän kunnialla loppuun.

- Miika