Hevosmies
"Et ole tosissas", Miika valitti, kun käskin miehen hakea Medden tarhastaan. Ponitamma näytti jo valmiiksi siltä, ettei olisi liikahtamassa milliäkään kohti porttia. Virnistin hieman ilkikurisesta ja nyökytin päätäni - mies todellakin saisi hakea ponin. Miika mutisi jotain siitä, että meille ei ainakaan hankittaisi koskaan toista ponia. Naurahdus meinasi karata huuliltani, mutta miehen ärsyyntynyt mulkaisu sai sen pysymään äänettömänä. Miika avasi portin ja katsoi uppiniskaista ponitammaa huokaisten: "Mitä mä tästä saan? Kohtuullinen palkkio pitää sit ainakin olla."
Hymyilin miehelle huvittuneena: "Katotaan jos illalla keksisin jotain kivaa." Miika katsoi minua aavistuksen yllättyneesti, mutta marssi lopulta Meddeä kohti päättäväisenä. Naurahdin hiljaa ja lähdin sisälle - iltatalli olisi tänään Miikan homma.
Sisällä odottelin sitä hetkeä, kun Miika tulisi luovuttaneena hakemaan mut. Medde oli sellainen jääräpää niin halutessaan, että oksat pois. Miika ei nyt muutenkaan koskaan ollut ollut mikään hevosmies, joten tiesin, ettei se onnistuisi. Minuutit kuitenkin kasaantuivat vartiksi ja siitä puoleksi tunniksi. Hieman ihmetellen - ja jopa kauhuskenaarioita miettien - päätin lähteä katsomaan tilannetta. Heitin takin ylleni, koska kevät ei ollut erityisen lämmin vielä.
Marssin ensimmäisenä tarhoille, mutta ne olivat kaikki tyhjiä. Siinä kohdassa kauhukuvat alkoivat oikeasti muuttua todellisemmiksi. Ajattelin jo, että Medde oli varmasti karannut. Pujahdin kuitenkin vielä katsomaan talliin. Ja hieraisin kyllä muutamaan otteeseen silmiäni, kun näin, että mun kiukkuperse ponitammani seisoi karsinassa kiltisti. Vielä suurempi yllätys oli kuitenkin nähdä ei-hevosmies rapsuttelemassa pikkuponia.
Ensin en tohtinut häiritä, mutta sitten päätin kävellä karsinalle. Olin sulaa - ne näyttivät niin suloisilta yhdessä. Hymyillen mutisin Miikalle: "Sä sait sen talliin."
Mies havahtui saapumiseeni ja vastasi huvittuneena: "Se tuli oikein nätisti sisälle - täähän on tosi mukava tyyppi." Sen enempiä harkitsematta astuin itsekin Medden karsinaan ja painoin huuleni miehen huulille. Tunsin Miikan hymyilevän suudelmassakin, mutta en välittänyt. Onko mitään kuumempaa, kun mies, joka saa lepytettyä aina äkäisen ponin?
Mieleeni nousi sanonta siitä, että lemmikit ovat omistajiensa kaltaisia. Selkeästi ainakin, jos puhutaan miesmausta. Irrottauduin miehestä ja aikeenani oli tehdä iltatalli loppuun. Miika kuitenkin totesi, että hän käy vain sulkemassa takaoven, niin voisimme mennä sisälle. Vilkaistuani ympärilleni jouduin totisesti huomaamaan, että kaikki kolme hevosta olivat oikeissa karsinoissa ruokiensa kanssa. Hymyilin pienesti - kyllä Miikassa olisi tarpeeksi hevosmiestä mulle.
- Bella