Joulukuista ratsastustuntia

 Ennen joulua tunneille tuntui olevan aina ruuhkaa. Kukaan ei halunnut tai ehtinyt tulla tunneille enää paria viikkoa tai viikkoa ennen joulua, jonka vuoksi alkukuussa tuntui olevan ruuhkaa liikaakin. Niinpä arki-iltana oleva helppo B:n kouluratsastustunti oli aivan täynnä. Tällä kertaa mukana ei ollut kuin yksi ratsastaja tallin hevosella, mutta muita osallistujia omilla ratsuillaan oli useampia. Silmäilin kuuden hengen ryhmän alkuverryttelyä kentän laidalta ja keskityin neuvomaan tallin ratsulla ratsastavaa. Hevosten omistajat varmasti tiesivät omiensa kohdalla parhaan lämmittelyn.

Ensimmäisenä tehtävänä laitoin ratsastajat tekemään kolmikaarista kiemurauraa. Tarkoituksena oli tehdä sitä ravissa, keventäen tai ei, ja tehdä jokaiseen kaarteeseen käyntisiirtyminen. Siirtymisen piti siis olla tarkka ja nopea, asetuksen piti olla oikea ja toisaalta hevosen piti suoristua heti kaarteen jälkeen huolimatta raviin takaisin siirtymisestä. Keskityin erityisesti heti ensimmäisessä kaarteessa neuvomaan ratsukoita, jotta muissa kaarteissa voisi parantaa oikeita asioita. "Nyt istu sinne Romanin satulaan, se ori lähtee kohta alta", totesin tallimme vakiotuntilaiselle. Roman oli ottanut hieman ylimääräistä energiaa pakkaspäivistä ja tällä menolla aiheuttaisi koko ryhmään kaaoksen. "NIMI antaa nyt tilaa sille hevoselle siirtyä siihen raviin!" huikkasin toiselle ryhmäläiselle, joka jäi pitelemään ratsuaan hieman turhan paljon.

Jos tehtävä oli alkanut sujumaan toiseen suuntaan kohtalaisesti kaikilta, alkoivat samat ongelmat jälleen toisessa kierroksessa. "NIMI, sun täytyy antaa sille HEVOSELLE tilaa enemmän sieltä edestä. Muuten teidän raviin siirtyminen kestää liian kauan", totesin jälleen. "NIMI2, muista hengittää, se ravi pompottaa ihan varmasti, jos pidätät hengitystä!" hymähdin toiselle ratsukolle. Kun tehtävä alkoi sujua mallikkaammin uuteenkin suuntaan, pyysin ratsukoita siirtymään laukkatehtävään; koko maneesia ympäri laukassa, päätyihin ympyrät harjoituslaukassa ja pitkille sivuille kevyt sekä hallittu eteenpäin lisääminen.

Alkuun olin hieman pelännyt, mitä esimerkiksi tallin puolesta tunnilla oleva Roman tuumaisi laukkatehtävästä. Kaikilla vaikutti kuitenkin pysyvän ratsu lapasessa, vaikka HEVONEN3 vaikuttikin hieman kiihtyvän tehtävästä. Kehuin ääneen NIMEÄ3 hyvästä työstä ratsun kanssa, vaikka samalla muistutin koko ajan kiinnittämään HEVOSEN3 huomiota pienillä muutoksilla työhön. NIMI1 antoi vihdoin HEVOSELLEEN tilaa laukata kunnolla ja muistin myös tästä kehua ratsukkoa. NIMI2 muisti tällä kertaa hengittää ja se näkyi heti HEVOSESSA2, ratsu laukkasi kevyen näköisesti liihotellen, tehden näppärät lisäykset ja palaten sen jälkeen takaisin nopeasti.

Toisessa suunnassa Roman päätti järjestää ratsuille omaa ohjelmaa ja heitti muutaman pukin jälkeen päänsä kattoon, samalla rynnistäen eteen. Nuori ori harvoin teki enää moista, mutta nyt oli selkeästi liikaa olla ryhmätunnilla. NIMEN4 ratsu ei arvostanut tällaista kaaosta, vaan silmiään muljautellen hyppi ja pomppi ympäriinsä. NIMEN2 hevonen sen sijaan näytti hämmentyneeltä ja laukkasi tyynesti ratsastajansa ohjaamaan pientä volttia. HEVONEN3 sai vihdoin haluamansa syyn innostua liikaa ja NIMEN3 pakka levähti; ratsu ryntäsi villisti takamustaan heitellen Romanin kanssa kilpajuoksuun. NIMI roikkui ohjassa, joten HEVONEN pysähtyi keskelle kenttää ihmettelemään ympärillään tapahtuvaa. HEVOSEN5 selässä oleva NIMI5 sen sijaan alkoi panikoida ja niinpä sai myös ratsunsa kaaokseen mukaan.

Meni muutama sekunti, ennen kuin pystyin reagoimaan tilanteeseen. "NYT SE ROMAN SIELTÄ YMPYRÄLLE KU OLIS JO", huusin hevosten kavioiden kopinan ja sotaääniä päästelevän HEVOSEN4 yli. NIMI2 hallitsi edelleen hevosensa erinomaisesti ja oli nyt pysäyttänyt keskelle NIMEN kanssa. Romanin vihdoin hidastaessa pienelle voltille käännettynä, hidasti myös HEVONEN5 automaattisesti. Nappasin edelleen paikoillaan hölkkäävän Romanin ohjista, kun se tuli tarpeeksi lähelle. NIMEN4 ratsu rauhoittui pikku hiljaa, edelleen puhisten ja röhkien, kun ympärillä villisti laukkaavat vähenivät. NIMI3 sai muiden hevosten rauhoituttua jälleen pakan kasaan ja hevosen hallintaansa, lähes täydelliseen tasapainoon tuosta noin vain.

Hetkeksi kaikki pysäyttivät hevoset ja pidettiin lyhyt pohdinta, mitä juuri oli tapahtunut. Roman edelleen tepasteli vieressäni ja päädyin pyytämään ratsastajaa ottamaan Romanin kanssa laukkaa hetken niin, että muut seisoivat keskellä kenttää. Tästä huolimatta ori yritti lähteä ratsastajaltaan käsistä, mutta rauhoittui muutaman kierroksen jälkeen, kun ratsastaja piti päänsä asian suhteen. Muut saivat jälleen liittyä mukaan, vaikka toki varmistin kaikilta, että he olivat niin valmiita tekemään. NIMI3 hallitsi jälleen HEVOSEN3 kuin vettä vain ja en voinut kuin ihailla ratsukon menoa; tuntui oudolta opettaa tuollaista parivaljakkoa, kun itsekään ei välttämättä ollut yhtä taitava. HEVONEN3 kun ei ollut helppo ratsu kuulemani sekä näkemäni mukaan. NIMI2 oli vihdoin rentoutunut kunnolla, jännittymättä enää ollenkaan. Se vaikutti HEVOSEEN2 huomattavasti ja ratsu laukkasi tyytyväisen kevyesti, totellen helposti ratsastajansa avut.

NIMI uskalsi yhden kierroksen pidättelyn jälkeen päästää HEVOSEN laukkaamaan jälleen kunnolla ja parivaljakon työskentely tuntui paranevan kierros kierrokselta. HEVONEN4 tuntui vihdoin rauhoittuneen ja saaneen mielensä kasaan kaaoksen jäljiltä, toteuttaen nyt tyytyväisesti NIMEN4 pyytämiä apuja. HEVOSEN5 ratsastaja oli kaaoksen loputtua saanut hermonsa kuriin ja pystyi jälleen ratsastamaan tehtävää normaalisti. Kehuin NIMEÄ5 siitä, miten hän oli pystynyt tilanteen jälkeen jatkamaan näin nopeasti ja normaalisti; arat ratsastajat tarvitsivat ennen kaikkea kehuja onnistumisistaan.

Laukkatehtävän jälkeen otimme vielä muutaman kolmikaarisen kiemurauran alkutunnin tehtävällä. Laukkojen jälkeen siinä olikin huomattavissa iso ero; hevoset taipuivat paremmin ja reagoivat nopeammin. Toisaalta NIMEN3 hevonen vaikutti hivenen haluttomalta tehdä siirtymisiä hitaampaan askellajiin, mutta hyvänä ratsastajana NIMI3 sai tehtyä siistin siirtymiset sekä rauhalliset käyntiaskeleet. HEVONEN2 teki nyt näppärät siirtymiset, sillä NIMI2 ratsasti tällä kertaa oikeasti ja muisti olla rento. NIMI jäi vielä hieman kiinni hidastuksessa, mutta tarjosi HEVOSELLE kuitenkin paremmin tilaa kuin aluksi. NIMI4 sai hevosensa pysymään hyvin tyytyväisenä avuilla ja HEVOSEN4 herkkä mieli tuntui olevan tasapainossa. HEVONEN5 toimi tasaisesti ja ratsastaja pystyi ratsastamaan vielä paremmin ravissa kuin laukassa, ehkäpä laukassa oli kuitenkin ollut mietteitä aiemmasta hetkellisestä kaaoksesta.

Loppuverryttelyjen aikana annoin jokaiselle vielä henkilökohtaisen palautteen tunnista. Kiitin osallistujia ja pahoittelin tapahtunutta kaaosta. Ratsastajat kuitenkin tuntuivat lähinnä naurahtavan tapahtuneelle; tällaisia tilanteita nyt vain välillä sattui lajissa. Muistutin itseäni kuitenkin mielessäni siitä, että Roman ei enää koskaan tulisi ryhmätunneille oppilaan kanssa. Palautteenannon jälkeen päästin ratsukot pakkaamaan tavaroitaan autoon ja pakkaamaan hevosiaan trailereihin. Jäin vielä juttelemaan NIMEN3 kanssa tulevista kilpailuista ja katselin samalla ulos maneesin ovesta pakkasiltaan, jossa valkoiset lumihiutaleet enteilivät lumista joulua.

- Bella Nylund