TUOTOKSET
Ilman sijoitusta jääneitä ei ole laitettu järjestykseen - olisi mahdoton sanoa, mikä jäisi viimeiseksi! Kaikki olivat aivan mahtavia :)
1. Nooa Repovaara & Rosengardens Dawnbreaker (heC) (tehtävä B)
(Teuvo maanteiden kuningas -kappaleen uusi versio)
Kotitallimme kenttä oli hiekkainen velli
Siellä luonnonvoimille taipui
Vielä vinossa turparemmikin lie
Joka laukkamaastossa vääntyi.
Nahkasatulasta kaulan yli lennettyäni
Olin pyörinyt uraa pitkin
Kentän pohjalla purua sylkiessäni
Minä manasin säätä ja itkin
Näissä suitsissa ruusuke kaunistus olisi
ja huovan voi uuteen vaihtaa.
Mut estesatulan ja jalustimetkin vei äiti
Se harrastustoimintaa haittaa
Estekuskiksi pääsystä toiveita elätän
Turha on äitien sankaripoikia neuvoa
Eihän rataa voiteta jos siellä pelätään
Maalissa juhlitaan voittajapoikaamme Nooaa.
Viikonlopuksi ratsua etsiessäni
Otin lainaksi jälleen Nupun
Kouluaitojen sisällä tuskaillessa mä päätin: tuuppasin koulua viimeisen kerran
Nuppu, ota minut kyytiin
Nuppu, sun estesatulas myytiin.
2. Linn-Marie Gustavsson - Gottecourt (vaB) (tehtävä C)
3. Aleksi Vaalavuo - Rosegarden's Dragonrend (heA) (tehtävä B)
Musiikkivideo (jänikset = hevonen ja nainen = ratsastaja)
Eeva - Jalmari (heB) (tehtävä A)
Kisoissa on tultu käytyä jo sen verran, että kyllähän minä nämä tilanteet tunnen. Tänään Eeva raahasi minut taas uuteen paikkaan. Onhan tämä aina jännää ja hauskaakin, etenkin silloin kun päätän pistää vähän ranttaliksi. Tällä kertaa taitaa kyseessä olla jälleen kerran koulupuksutusta. Esteitä kun ei näy yhtään missään. Plääh... Tylsää. Suunnittelen jo hienoa tuplapukkiani heti radan alussa, pitäähän minunkin tuomaria tervehtiä. Mutta mikä ihme tuolla nurkassa vaanii? Hypähdän varoen sivulle, enkä suostu menemään lähemmäs, vaikka Eeva alkaa juttelemaan minulle. Musta möykky hymyilee minulle ivallisesti ja kurottaa käsiään minua kohti. Mörkö! Valmiina syömään minut, pienen söpön ponin! Mörön silmät katsovat minua syvälle suoraan silmiini. Ne vangitsevat minut täysin. Jään tuijottamaan niitä. Näen mielessäni pieleen menneen kouluradan. Eeva istuu maneesin hiekassa pettyneenä. Joku vieras ihminen ottaa minut napakalla otteella kiinni ja lähtee taluttamaan maneesista ulos, mutta mörkö nappaa minusta kiinni ja SYÖ MINUT! Ei, ei näin voi käydä. Omatuntoni kolkuttaa kaikista tekemistäni jekuista ja samassa tajuankin, että maneesin nurkassa leijailee omatuntoni. Uskallan vihdoin lähestyä sitä varovasti. Kai minä voin yhdet kisat suorittaa temppuilematta.
Minja - Lumivaaran Laululintu (heC) (tehtävä C)
"Tämähän ei mene yhtään niinkuin strömsössä" ajattelin kääntäessäni Liljaa ensimmäiselle ympyrälle. Kolmen viikon takainen loukkaantumiseni ja sen aiheuttama treenin puutos näkyi todellakin reiteissä joille yritin epätoivoisesti tammani kääntää. Liljan liike tuntui myös ihan jäätävältä, pikkutammani harppoessa ravissa menemään kuin Grand Prix ratsu, eikä juuri hevosen mitat täyttävä suomenhevonen. Radan puolivälin saapuessa oli menossa jo vähän järkeä ja se ei ollut ihan niin katastrofi kuin olisi saattanut olettaa, vaikka Lilja tekikin muutaman oman ratkaisunsa ja keräsimme näin ihan liian monta rikkoa. Loppurata alkoi näyttämään ja tuntumaan paremmalta ja lopputervehdyksessä olin enemmän kuin tyytyväinen jotta rata oli viimein ohitse. Ei ikinä enään juuri ja juuri terveenä kisoihin!
Juulia - Sávvamis (heA) (tehtävä B)
Musiikki (alkaa n. 1min kohdalta)
Tikutus alkoi jo verryttelyssä. Topias oli ihan muissa maailmoissa ja omatkin ajatukset kävivät vähän hitaalla. Topias liikkui kuin puupökkelö, eikä meinannut millään syttyä kuuntelemaan pieniä apuja. Radan ratsastimme läpi ihan kelvollisesti, mutta lähinnä vain juosten suhteellisen hallitusti eri ratsastusradan tiet läpi. Suoritus hyytyi joka metrillä enemmän ja enemmän, kunnes lopussa vain valuimme tervehtimään tuomaria radan lopetukseksi. Sellainen päivä tänään. Oli tainnut tuo pitkä ajomatka kisapaikalle lamaannuttaa meidän kummankin aivotoiminnan.
Aleksi Vaalavuo - Feuertaufe (heA) (tehtävä F)
Pitkästä aikaa kaikki tuntui tuona päivänä sujuvan kuin tanssi - mikä oli harvinaista kisapäivänä. Saavuimme radalle varsin ylväästi ja Fellu pysähtyi tervehdykseen täsmällisesti. Hallitun tervehdyksen jälkeen kokosin kiiltäväksi puunatut ohjat paremmin käsiini ja pyysin orin jäntevään raviin. Se siirtyikin ilman käyntiaskeleita näppärästi raville ja liikkui heti alusta saakka pyöreänä. Onnistuin pitämään hevoseen koko ajan tasaisen pehmeän tuntuman ja Fellukin liikkui kerrankin patistamatta mukavasti omalla moottorillaan. Erityisen pitkäjänteisestä verryttelystä oli ollut selkeästi tänään apua. Radan tiet sujuivat siististi - siirtymiset olivat täsmällisiä ja jopa edellisessä valmennuksessa päänvaivaa tuottaneet pohkeenväistöt olivat onnistuneita. Lennokkaan laukkapätkän jälkeen hidastin ratsuni raviin, ratsastin uudestaan tervehdykseen ja poistuin radalta tyytyväinen hymynkare kasvoillani. Fellu oli ollut tänään kertakaikkiaan superhypermegamahtava!