Vierailulla Playgroundissa

Mä oon tottunu olemaan jo omien ponien kynnysmatto. Mutta sitä en hyväksy, et jonku toisenkin poni tulee ja kohtelee mua samalla tavalla. Niinku tämä Medde, joka haro narun päässä tarhan puolella. Kaatosateessa. Oon sitä mieltä, että kaikista vähiten tämä meidän sirkus tarvii uusia poneja. Varsinki vieraita, ne laittaa vaan kaikkien pasmat sekasin ja orit vauhkoo seuraavan viikon ihan päättömänä, oli kyseessä sitte ori tai tamma. Mutta silti se perhanan nainen oli menny kutsumaan jonku Pohjanmaan reissulla kisanneen neidon poninsa kanssa kahville ja sopinu, että poni voi jalotella tyhjässä tarhassa. Ja ei siinä vielä mitää, mut sitte alko tulla vettä rännistä ku saavista kaatamalla. Ja miksi sen piti olla mä joka tätä tuittupäätä täältä yrittää sisälle pelastaa?

"Tule nyt tyhmeliini, me kastutaan", mä maanittelin, mut musta valkoturpa vaan löi hanttiin entistä enemmän. Seuraavaks se heittäis etujalat varmaan spagaattiin, tästä ei nimittäin enää oltu kaukana, niin syvälle se ehti jo kavionsa meidän tarhan mutavelliin liejuttaa. Voikohan mut haastaa semmosesta oikeuteen jos ponin nivelet paukkuu sen oikuista? Ja ennen ku joku viisas sanois että lahjo se, niin lahjoin jo, sokeritki loppu viis palaa sitte, ne meni kiinni ottaessa. Ja siinä ku leikin köydenvetoa, oli katastrofi jo nurkan takana.

Ois pitäny ajatella valmiiks, mitä käy, ku poni heittää vetämästä vastaan. Konsta lilluu siel lantamutaliejussa persiillään. "Jää sitte", ärähdin tamman suuntaan joka katteli mua hämmästyneenä. Tunsin kuin se velli syöpy shortsien lahkeiden sisään ja irvistelin sitä tunnetta. Onneks Ellen ei ollu näkemässä, se ottais kuvanki. Mutisten irrotin sen narun ja päästin mustan ponin takas tarhaan ja nitkutin ite talliin hakemaan sadeloimen. En ollu luovuttaja mut luulen, että helpommalla päästään jos nakkaan sille vaan loimen päälle - ei kai se nyt oikeesti sokerista oo tehty, ja jääköön sitte sateesee ja onhan sillä katos minne mennä, jos rupee koiranilma kyrsimään (selvästi tätä ponii ei kyl sää haitannut, olis se sisälle muuten tullu).

"Konsta. Miks sun housut on liejussa?" Ellen alotti heti, ku valuin kuraa keittiön laatalle. "Voi kauhee, ei kai Medde kaatanu sua?" Bellaksi esittäytyny omistaja itse järkyttyi. Nyökyttelin - parempi vaan syyttää sitä ponia ku omaa typeryyttä, tai en koskaa kuulis loppua kuinka niitä poneja oikeesti pitää händlätä. "Mene hyvä mies suihkuun, haiset", mun työnantaja vaan nipisti nenäänsä ja viittas peskarin suuntaan. Mä marssin sanaakaan sanomatta sinne, ja mietin, josko mä voisin haastaa Ellun oikeuteen henkisestä kärsimyksestä.

- Konsta (Humutin)