Ratsastustunti

Ratsastajana Mirka Tähtistö
(tekstin on kirjoittanut VeeraR, kiitos ♥)

Olin lähtenyt sukulaiseni luokse viettämään syyslomaani, mutta viikko ilman hevosia olisi ollut aivan liian raskas, joten olin tutustunut alueen tallitarjontaan jo etukäteen. Viime metreillä minulle iski kuitenkin vähän paniikki, kun isompien tallien tuntikalenterit olikin buukattu täyteen, mutta Virvatulen tilan valmennustunnilta löytyi vielä onneksi tilaa - niin hyvin, että saisin kuulemma yksityistunnin! Sovimme, että koska tämä on ensimmäinen tuntini heillä, niin menemme koulua, vaikka heidän kalenterinsa mukaan tällä viikolla olisi ollut vuorossa esteitä. Bella ei ollut puhelimessa puhunut vielä mitään hevosvalinnoista, mutta lunttasin heidän nettisivuiltaan, että tällä tunnilla käytössä olivat vain suokkitamma Kalla tai haffuori Roman. Sainkin jännittää tallille asti hevosvalintaa, sillä tällä tallilla ei ollut käytössään mitään sähköisiä ajanvarauskalentereita, mistä ratsun olisi voinut etukäteen katsoa.

Tilan pihaan päästyäni ajoin auton parkkiin, vaihdoin lenkkarit ratsastuskenkiin ja nappasin kypärän, jossa hanskani olivat, kainalooni. Oli jo hämärää, sillä kello oli puoli seitsemän illalla. Tallin ovet olivat auki ja niistä kajasti valoa, joten suunnistin niistä sisään. Lähes tallin ovella minua olikin vastassa tuo blondi, jota olin ihaillut jo tallin nettisivuilta. Haflingerori Roman katseli minua pää hieman kallellaan otsatukkansa alta. Oria oli selkeästi jo harjailtukin, sillä niin siisti se oli. Tallin omistaja Bella kolistelikin seuraavaksi satulahuoneen ovesta orin tavaroiden kanssa. "Ai hei! Sä varmaan olit ratsastustunnille tulossa. Mä aloittelin jo varustamaan tätä sinun ratsuasi, kun sain tarvittavat iltahommat tehtyä jo. Päästään ehkä aloittamaankin vähän etuajassa." Nainen sanoi hymyillen ja nosti satulan suoraan orin selkään. Suitset hän ojensi minun käteeni ja jatkoi satulan laiton loppuun. Seurasin hymy korvissa tapahtumaa ja perhosia alkoi lennellä vatsassani - enhän minä ollut ikinä ennen ratsastanut orilla! Bella laittoi Romanille seuraavaksi suitset päähän, minä puolestani iskin satiinipottani päähäni tässä kohtaa. "Raippaa me ei varmaan tarvita, mutta otetaan sitten maneesin seinältä tarvittaessa sulle semmonen käteen." Bella sanoi, ojensi ohjat käteeni ja käsi seuraamaan perässään.

Maneesissa kiristimme orin satulavyön, mittailimme jalustimia oikean pituiseksi jo maasta ja sitten kiipesin jakkaralta selkään. Jalustimet oli saatu maasta säädettyä jo hyvän mittaisiksi, joten keräsin ohjat käteeni ja lähdin kävelemään hieman ura sisäpuolta pitkin ympäri areenaa. Muutaman kierroksen jälkeen tuli käsky kerätä ohjat ja lähteä tekemään pysähdys aina joka sivun keskikohtaan. Pysähdyksien tuli olla hyvin valmistellut ja täsmälliset. Liikkeelle lähdettäessä hevosen tuli kulkea heti aktiivista käyntiä, eikä jäädä laahaamaan. Onneksi Roman kuunteli erittäin hienosti apuja - ehkä se oli hieman ylivirittyneessä tilassa, sillä en minä sitä ainakaan avuille ollut vielä tässä kohtaa saanut mielestäni kovin kummoisesti ratsastettua. Otimme myös muutamat peruutukset, jolloin tuli ottaa kolme peruutusaskelta suoraan taaksepäin ja siitä suoraan harjoitusraviin. Ravia tuli ottaa vain sivun loppuun asti, mutta tunsin vatsalihasteni olevan kovilla yrittäessäni parhaani sopeutua hevosen askeleisiin.

Seuraavaksi Bella pisti meidät tekemään nelikaarista kiemurauraa ravissa - tällä kertaa sain onneksi keventää. Kevennys tuli vaihtaa aina suoran pätkän keskellä. Bella koitti minulle selostaa, että minkä aakkosten kohdalla tulee kaarteet ja mistä suoristan mihinkin, mutta menin aivan solmuun radan kirjaimista. Bella tyytyikin vain sanallisesti ohjaamaan minut ensimmäisen kiemurauran läpi, jolloin ymmärsin miten hän halusi minun ratsastavan tehtävän. Toinen kiemuramme olikin jo paljon parempi, kun sain keskittyä suoristuksiin, käännöksiin ja kevennyksen vaihtoihin, enkä siihen, että mihin ollaan edes menossa. Saimme jopa hieman kehuja siitä, miten hyvin sain orin väleissä suoristettua, mutta myös asetettua ajoissa kaarteisiin. Tässä kohtaa viimeistään pystyin rentoutumaan täysin, sillä eihän tämä ori nyt ollutkaan sen kummempi ratsastaa kuin vaikka tamma olisi ollut.

Sitten me päästiinkin jo laukkaamaan. Otimme ensiksi laukat pitkille sivuille niin, että päätyihin tuli tehdä ravissa ympyrä, ennen kulmaa istua alas ja kulman jälkeen antaa laukka-avut. Roman lähtikin ensimmäisessä laukannostossa kuin raketti, sillä taisin antaa sille hieman liian voimakkaat avut. Olin nimittäin tottunut hieman laiskempiin ratsastettaviin, joten tämä tuli itselleni vähän yllätyksenä. Bella komensikin rauhoittamaan heti tilanteen, ottamaan toisesta päästä uuden yrityksen ja tällä kertaa käski vain ajatella laukkaa ja vähän siirtämään pohjetta taakse. Tämän noston saimme onnistumaan jo paljon paremmin ja minäkin pysyin menossa mukana. Muutaman onnistuneen suoran jälkeen Bella halusi meidät pääty-ympyrälle vielä laukkaamaan, jotta minäkin selässä työskentelisin, enkä vain matkustaisi seinää pitkin. Itsehän en tietenkään suoralla laukatessani kuvitellut vain matkustavani, mutta kerta käsky käy niin on toteltava. Huomasin itseasiassa, että ympyrällä minun oli paljon helpompi istua satulassa ja mukautua orin liikkeisiin. Bella pisti meidät laukkaamaan muutaman kierroksen kumpaankin suuntaan ja sitten saimme siirtyä hieman keventelemään ympäri maneesia ennen loppukäyntejä. Käyntiin siirtyessäni pyyhin hieman hikeä otsaltani hihallani ja hymyilin iloisena onnistuneen tunnin vuoksi.

Jalkani olivat kuin hyytelöä tunnin jälkeen taluttaessani Romania talliin. Laitoin orin käytävälle samaan kohtaan kiinni kuin mistä olimme lähteneetkin. Nyt riisuin itse orilta varusteet, pesin kuolaimet ja satulavyön ja harjasin pölysualla sen kokonaan läpi. Bella seurasi vieressä ja sanoi, että orin voisi jättää karsinaan jo, sillä ulkona se ei kerkeäisi olemaan enää kauaa, ennen kuin muutkin tulisivat jo sisään. Sain antaa sille vielä porkkanan palkinnoksi, ennen kuin talutin sen karsinaansa, otin riimun pois päästä ja suljin oven. Jätin riimun sen karsinan oveen ja katselin hetken, kuinka ori pärskähdellen tyytyväisesti piehtaroi karsinassaan muutaman kerran, ennen kuin nousi katsomaan, että mitä minä jäin töllistelemään. Kiitin Bellaa vielä tunnista ja suunnistin sitten autolleni. Vaihdoin ratsastuskengät lenkkareihin, käynnistin auton ja lähdin etsimään lähintä ruokakauppaa.