Pierre
Hallimaastoesteitä Kyyn kanssa, 264 sanaa, ratsastaja Bella
Lämmittelin Kyy -nimistä suomenhevostammaa maneesissa. Se vaikutti reippaalta ja eteenpäinpyrkivältä - asia oli huomattu jo puolihölkätyissä alkukäynneissä. Ympyrällä laukkaa ja ravia työstäessä tamma vaikutti kuitenkin oikein mukavalta - mitä nyt hiukan liiankin reippaasti asiat hoitaen.
Tarkoituksena oli hypätä hallimaastoesteitä, joita maneesissa olikin mukava rata. Aloitin ottamalla muutamat yksittäiset tukkiesteet. Kyy hieman korskahteli ja siitä huomasi innostuksen. Tamma hyppäsi sujuvasti esteet, ollen nopea sekä ketterä. Yksittäisten esteiden jälkeen kehuin tammaa, ratsastaen sen raviympyrälle. Mittailin samalla katseellani maastoesterataa ja päätin, että hyppäämme sen kokonaisuudessaan Kyyn kanssa.
Nostin ympyrällä reippaan, eteenpäinpyrkivän laukan ja ohjasin ratsun ensimmäiselle esteelle. Lähestyminen oli hyvä ja häntäänsä pyörittäen Kyy loikkasi sen ylitse. Seuraavalle esteelle linja jäi oman ratsastukseni takia hieman huteraksi aluksi. Tammasta huomasi heti epäröinnin, mutta pienillä korjauksilla Kyy hyppäsi ylitse mukisematta. Este toisensa perään rata suoriutui läpi - kunhan itse muisti ratsastaa ja tehdä hyvät reitit. Ketteränä Kyy jätti esteisiin mukavat ilmavarat ja laskeutui kevyesti alas. Viimeiselle esteelle vauhti meinasi hiukan liikaa kiihtyä, mutta pienillä hidastavilla avuilla se muuntui sopivaksi. Radan jälkeen tein hetken laukkaympyrää, jossa siirryin ensin raviin ja siitä käyntiin. Tarjosin Kyylle hetkeksi pidempää ohjaa.
Ohjat kerättyäni otin radan vielä pariin kertaan. Toinen kerta oli hieman ensimmäistä hitaampi, koska Kyy kieltäytyi kerran ohjattuani sen huonosti esteelle. Uuden lähestymisen jälkeen se oli jatkanut rataa reippaasti ja kevyesti. Kolmannella kerralla tamma vaikutti jo hieman väsyneemmältä, mutta suoritti esteet edelleen kevyesti sekä ketterästi. Viimeiselle esteelle tultiin hyvässä laukassa ja tamma ponnisti sen yli pehmeässä kaaressa. Laskeutuminen oli tasapainoinen ja tyytyväisenä viimeisen radan sujuvuudesta otin isolla ympyrällä vielä loppuraveja. Tarjosin samalla tammalle hieman pidempää ohjaa, jotta se sai venytellä kaulaansa - se oli tehnyt hyvin töitä.
Lumipellolla ravityöskentelyä Virrillä, 234 sanaa, ratsastaja Bella
Allani hieman energisen oloisesti tepasteleva Virri-niminen suomenhevostamma vaikutti melko mukavalta karsinassa tutusmisen jälkeen. Innokkaasti se oli myös töihin lähdössä, joten reippaasti kiristelin tallin pihalla satulavyön ja lyhensin hieman jalustimia. Ohjasin tamman kohti lumista peltoa, jossa olisi tarkoitus hieman ottaa niin ikään kestävyysharjoittelua.
Matka pellolle toimi sopivina alkukäynteinä, joten pellolla saatoin heti aloittaa ravityöskentelystä. Aluksi annoin tamman liikkua pidemmällä ohjalla ja keventelin ravia rennosti. Virri vaikutti kulkevan ihan mukavasti, vaikka jokseenkin olisi saanut astua paremmin allensa. Tamma pärskähteli rennosti ja päädyimme työskentelemään ympyrällä. Jatkoin ravaamista samaan suuntaan melko pitkään, kunnes vaihdoin suuntaa ympyräleikkaalla. Virri oli toiseen suuntaan helpommin taipuva ja astui myös paremmin takajaloilla alleen.
Olin pitkähkön yhtenäisen ravipätkän jälkeen ottanut molempiin suuntiin pari laukkaympyrää ja antanut sen jälkeen tamman kävellä hetken pidemmillä ohjilla. Keräsin kuitenkin ohjat piakkoin uudelleen ja siirryin jälleen raviin. Istuin harjoitusravissa ja yritin parhaani mukaan ratsastaa tamman takajalkoja hyvin alle. Virri vastasi apuihini hyvin, parantuen ravissa huomattavasti. Pyysin välillä tammalta hitaampaa tempoa ja sen jälkeen reippaampaa. Virri joutui ihan todenteolla tekemään töitä, mutta ei kiukutellut tai yrittänyt luistaa pyydetystä. Suunnanvaihdoksen jälkeen alkoivat viimein takajalat olla oikeasti kunnolla töissä ja tamma muutoinkin todella miellyttävässä ravissa.
Ravitehtävää oli jatkettu vielä toisten välikäyntienkin jälkeen samalla kaavalla ja Virri alkoi pikku hiljaa vaikuttaa jo väsyneeltä. Niinpä siirsin sen lopulta pitkinohjin käyntiin kolmannen ravityöskenlypätkän jälkeen. Taputin tammaa kaulalle ja lähdin ratsastamaan kohti tallia. Virri vaikutti rennolta ja heilutteli päätään laiskasti. Energiat olivat selkeästi kuluneet melko hyvin!
Köpöttelymaasto Hatilla, 263 sanaa, ratsastaja Bella
Huokaisin salaa helpotuksesta, kun lopulta istuin Hatiksi kutsutun tamman selässä. Hoidettaessa olivat hermot todella olleet koetuksella, kun tamma oli ensitöikseen yrittänyt livistää karsinan oven raosta ja sen jälkeen kaatanut harjapakin sekä ollut muuten vain hieman rasittava. Olin kuitenkin selvinnyt pihalle asti ja ainakin toistaiseksi Hatti odotti kiltisti pyyntöäni lähteä liikkeelle. Niinpä satulavyön kiristyksen jälkeen ohjasin sen kohti maastoreittiä - ja toivoin, että se osaisi käyttäytyä.
Vähän matkaa käveltyämme rentouduin, sillä tamma ei ainakaan vielä ollut yrittänyt karata kotiin, livistää alta tai väärinymmärtänyt kaikkea. Se käveli rennosti ja vaikutti tyyneltä. Uskaltauduin jopa katselemaan maisemia, nauttien rauhallisesta maastoretkestä. Hatti pärskähti, minua hymyilytti - ei se ollut sentään aivan katastrofi ratsu.
Seuraavaksi vastaan tuli tienristeys, josta lähti pari pienempää polkua ja isompi tie jatkui. Ajattelin lähteä kokeilemaan toista pienempää, risteytyvää polkua. Käänsin rennosti tammaa kohti polkua, mutta Hatti oli selkeästi päättänyt vain kulkea nykyistä reittiä. Hölmistyin hetkeksi niin paljon, etten osannut reagoida mitenkään matkan jatkumiseen väärään suuntaan. Asian sulautuessa tajuntaani ryhdistäydyin ja pysäytin tamman. Hatti tuntui lähinnä naureskelevan minulle, kun määrätietoisesti ja jopa hieman kiukustuneesti ohjasin sen valitsemalleni polulle. Sen jälkeen matka jatkui kuitenkin sujuvasti.
Käännyttyämme takaisin kotia kohti noin puolentunnin käppäilyn jälkeen, olin odottanut vauhdin kiihtymistä tai jotain muuta. Positiivisena yllätyksenä Hatti kuitenkin jatkui rentoa ja rauhallista puksutustaan kohti tallia. Tällä kertaa jatkoimme myös risteyksestä oikeaan suuntaan, koska muistin itse olla hereillä. Tarjosin tammalle lähempänä tallia myös pidempää ohjaa ja se venytteli tyytyväisesti kaulaansa.
Tallipihalla tulin alas Hatin selästä ja taputin sitä kaulalle. Tällä kertaa aioin myös tallissa varautua paremmin sen karkausyrityksiin ja väärinymmärryksiin - lyön vaikka vetoa, että se ei kyllä oikeasti ymmärtänyt asioita ihan niin väärin...
Rataesteitä Köpillä, 354 sanaa, ratsastaja Bella
Suomenhevosori Köpi odotteli rauhallisesti paikallaan, kun kasasin esteitä. Ohjasten pää kädessäni ei olisi ollut erityisen hyödyllinen, mikäli ori olisi halunnut lähteä johonkin. Onni onnettomuudessa Köpi vaikutti rauhalliselta tyypiltä. Kun sitten esteet kasattuani nousin ratsaille, vaikutti Köpi heräävän horroksesta ja katseli kiinnostuneena esteitä. Alkukäyntien aikana se katseli uteliaasti esteitä ja vaikutti olevan kovin innoissaan. Hymähdin sen innolle, vilkaisten itsekin kasaamaani 90cm rataa.
Alkukäyntien jälkeen keräsin ohjat ja lähdin työstämään oria kevyessä ravissa. Köpi oli reipas ja kevyt ratsastaa, kun taivuttelin sitä isoilla pääty-ympyröillä. Pyysin niin hidastempoisempaa kuin reippaampaakin ravia, joihin ori vastasi hyvin. Vaihdoin suuntaa ja tein myös toiseen suuntaan ravissa samalla tavalla. Ravin jälkeen otin vielä laukkaa kahdeksikolla, vaihtaen aina ympyrän vaihtuessa suoristuksessa laukan. Köpi vaihtoi laukat hyvin ja helposti.
Vihdoin perustyöstämisen jälkeen oli vuoro hypätä. Päädyin aloittamaan parilla yksittäisellä pystyllä suoralla linjalla, jotta saisin oriin tuntumaa. Ohjasin Köpin esteille laukassa, antaen orille mahdollisimman paljon tilaa. Köpi saapui sopivassa tahdissa ja lähdimme hyppyyn hyvästä kohtaa sekä hyvässä tasapainossa. Laskeutuminen oli pehmeä sekä ketterä. Toiselle pystylle vauhti meinasi kiihtyä hieman liikaa, mutta pienillä hidastavilla avuilla orin vauhti pysyi sopivana ja este ylittyi ongelmitta.
Pystyjen jälkeen oli vuorossa koko 10 esteen rata. Tarkoituksena oli kokeilla laukanvaihtojen oikeinajoitusta esteiden välillä, joten radalla oli neljä kohtaa, joissa laukka olisi hyvä vaihtaa. Nostin laukan Köpillä ja tein yhden ympyrän ennen ratsun ohjaamista ensimmäiselle esteelle. Köpi hyppäsi mutkitta ensimmäisen esteen, saapuen seuraavalla hyvässä rytmissä. Mukauduin hyppyyn ja varmistin, että suunnan kääntyminen olisi orille selkeää. Ori ei automaattisesti vaihtanut laukkaa esteen päällä, mutta tein laskeutumisen jälkeen reippaan vaihdon, jotta pääsin taas kunnolla ratsastamaan seuraavalle esteelle. Seuraavan laukanvaihdon ori tekikin esteen päällä, joka oli hyvä asia, koska muutoin tie seuraavalle olisi voinut kärsiä. Loput esteet ja laukanvaihdot sujuivat samalla tavalla, hyvin ja puhtaasti. Siirsin orin käyntiin ja tarjosin sille löysempää ohjaa.
Välikäyntien jälkeen otin radan vielä toisen kerran. Sain Köpin vaihtamaan laukat jo esteiden päällä, kun muistin tarpeeksi ajoissa ilmoittaa suunnan ja hieman avittaa. Itse hypyt olivat varmoja, tapahtuen hyvistä kohdista sekä hyvässä rytmissä. Viimeisen esteen jäädessä taakse, taputin oria kaulalle ja siirsin sen ravin kautta käyntiin. Tarjosin Köpille kokonaan pitkät ohjat ja annoin sen venyttää kaulaansa. Se oli hypännyt todella hyvin!
Intervallitreenit Kiivin kanssa, 222 sanaa, ratsastaja Bella
Allani tepasteleva Kiivi odotti selkeästi jo käskyä mennä kovempaa. Tallipihasta lähtiessä orin kanssa oli jopa ollut hieman haastavaa mennä hitaasti. Se selkeästi tiesi, että näillä reiteillä yleensä mentiin kovempaa. Minulle kerrottu maastoreitti sisälsi paljon mäkiä, joten jotakin intervallitreeniä olisi luvassa - ja Kiivi taisi sen tietää.
Kun sitten saavuimme kyseisen reitin alkuun, ei tarvinnut kahta kertaa käskeä oria laukalle. Se suorastaan hypähti reippaalle laukalle. Nousin hieman jalustimille tarjotakseni hevoselle tilaa mennä. Kiivillä oli matkaavoittava, reipas askel ja suorastaan kiisimme ylämäkeä eteenpäin. Annoin orin laukata melko pitkään ennen kuin edes harkitsin käyntiä. Loivan alamäen alkaessa katsoin kuitenkin parhaaksi kävellä sen matkan. Kiivin mielestä myös sekin olisi voitu laukata. Pudistelin hieman huvittuneena päätäni ja hillitsin samalla hevosta pysymään käynnissä.
Muutamaa pitkää laukkapätkää myöhemmin alkoi Kiivin käyntipätkät muistuttaa jo rauhallista käyntiä. Seuraavan ylämäen alkaessa ori ei enää räjähtänyt laukalle, vaikka edelleenkin innokkaasti lähti menemään. Kiivi selkeästi nautti vauhdista. Nousin jälleen jalustimille, jotta orilla olisi tilaa laukata kunnolla. Ori pärskähti hieman ja kiihdytti jopa hieman. Mäen jälkeen alkoi tasainen suora, jossa annoin Kiivin laukata edelleen. Pikku hiljaa ori alkoi puuskuttaa ja lopulta siirsin sen käyntiin. Taputin oria kaulalle ja tarjosin aavistuksen pidempää ohjaa. Treeni saisi olla siinä, sillä tallille vievä reitti näkyi jo. Kiivi olisi jaksanut ehkä vieläkin pidempään, mutta oma kuntoni todennäköisesti ei. Orinkin tahti oli kuitenkin rauhoittunut jo hyvin - ehkäpä energiaa ainakin jonkin verran kului!