Perinteinen arki--ilta

Raahasin sitä saamarin kirottua shetlanninponia perässäni ja puhisin. Nero päätti pistää kaikki taitonsa peliin, jotta varmasti myöhästyisin aikataulusta. Kello kävi uhkaavasti puoliviittä ja ratsastustuntien ratsujen olisi pitänyt jo olla karsinoissaan. Eikä se nyt niin tarkkaa muutoin olisi ollut, mutta Nero ei ollut menossa edes tunnille! Kunhan vain oli laittanut kunnon shown pystyyn tajutessaan tarhanaapurin lähtevän - mokomakin taliaivo.

Kello löi juuri kahtakymmentä vaille, kun suljin viimeisen tunnille menevän ponin karsinan. Käännyin mennäkseni toimistoon, kun tunsin pienen nykäyksen hihassani. 11- vuotias Milla katseli minuun totisena ja hieman vaivaantuneena. Tiesin jo mitä oli tulossa.
"Bella-kiltti, kun mä en halua mennä Lunalla... Mä haluun Saulin", valitti tyttö suu mutrussa.
"Aina ei voi mennä suosikilla. Saulilla on tänään vapaapäivä, koska sitä tarvitaan huomenna estetunnilla", selitin tytölle, yrittäen vääntää hymyä kasvoilleni.
"Mut kun Luna on ihan tyhmä", tyttö marisi.
"Sä olet ennenkin mennyt sillä ja pärjäät sille tosi hyvin, vaikka se ei aina ole helpoin. Lupaan, että saat ensi viikolla Saulin", yritin tehdä sovintoa kiukuttelevan tytön kanssa ja pohdin samalla ankarasti ammatinvalintaani.
"Lupaatko?" tyttö kysyi erittäin vakavalla naamalla.
"Totta kai, menen heti kirjoittamaan sen kalenteriini", mutisin ja yritin nyökytellä erittäin vakuuttavasti. Se taisi toimia, koska Milla valituksineen meni laittamaan hevostaan valmiiksi.

Ratsastajat taluttivat hevosiaan perässäni maneesiin ja kello oli jo vähän yli viisi. Aikataulut - kuka ne keksi? Maneesissa oppilaat menivät tottuneesti kaartoon ja ratsaille samalla, kun tarkistin kaikkien ratsujen vyöt. Laiskasti hevoset lähtivät kävelemään uralle vuorotellen. Poikkeuksena toki oli aina positiivinen Lili. Pikkutamma oli aina innoissaan töistä, mikä silläkin mahtoi olla vikana - ei kukaan täysijärkinen olisi niin innoissaan töistä. Jo heti alkukäynneissä sain puuttua ratsastajien istuntaan sekä menoon;
" Lilillä pidätettä, sehän ihan juoksee! Ja et anna sen Aarteen laahustaa, se osaa kävellä nopeamminkin. Lunan kanssa tasainen käsi! Älä vispaa kermaa. Ja mikä sen Hallan ongelma taas on?"
Viimeisimmän kohdalla todella mietin, miksi koskaan menin hankkimaan omituista vuonohevostammaa ratsastuskouluun, sillä hetkelläkin mokoma jäpitti keskelle kenttää eikä suostunut liikkumaan - mikä imbesilli!

Puolivälissä tuntia olin jo melkein rentoutunut, kunnes se pahvipää vuonohevonen päätti tehdä iltaan jotain ohjelmaa. Valtaisi pukki alusti kiitolaukkapätkää, joka innosti mukaansa myös Hymyn. Herkkähipiäisen Lunan silmät muljahtelivat, kun se hyppi melkein seinille. Pieni Lili-tamma oli jäädä yliajetuksi ja Aarre tuijotti kaikkea tätä hyvin järkyttyneenä. Ensimmäinen sana, joka suustani lipsahti muistutti erehdyksellisesti helvettiä. Halla pysähtyi nopeasti karistettuaan ratsastajansa maahan. Lili seisoi hämmentyneenä Aarteen vieressä, selkeästi hakien isosta hevosesta turvaa. Hymy jatkoi hurjaa laukkaansa ratsastajastaan välittämättä ja Lunan ratsastaja teki korahtelevalla ponilla volttia. Taisi sieltä suusta muutama terävä perkele karata, koska Hymynkin meno yllättäen loppui ja se katseli minua varovasti alta kulmain - ikäänkuin lapsi, joka on tehnyt jotain tuhmaa. Kiiruhdin auttamaan Hallan selästä tipahtanutta tyttöä. Hän vakuutti olevansa kunnossa, mutta ei enää suostunut pyynnöistäni huolimatta nousemaan Hallan selkään. Niinpä soitin Aprilille, joka lupasi tuoda tallista Tuukan.

Odotellessamme Tuukkaa muut saivat mennä hieman kevyttä ravia. Nopeasti April kuitenkin toi ruunan ja Hallan ratsastaja pääsi takaisin selkään. Itse pidin lopputunnin Hallaa käsihevosena ja suostuttelin hieman jännittyneitä ratsastajia rentoutumaan. Olimme sopineet tippuneen ratsastajan kanssa, että ennen kotiinlähtöä hän ratsastaisi talutuksessa Hallalla, ettei tulisi kammoa.
Huokaisin salaa helpotuksesta, kun pyysin ratsastajia antamaan hevosille pitkät ohjat. Kyselin ratsastajien fiiliksiä ja annoin palautetta samalla, kun he kävelivät uralla. Yllätyin suuresti, kun Lunan ratsastaja sanoi tykästyneensä ponitammaan:
"Se on vaan herkkä kaikelle kaaokselle."
Hän silitteli ponitammaa hyvin hellästi ja yritin peittää yllättyneisyyteni kehumalla sitä, kuinka hyvin ratsastaja oli tamman kanssa pärjännyt. Pyysin ratsastajia kääntymään kaartoon ja tulemaan alas ratsailta. Pyynnöstäni April vei lapset pois maneesista sekä otti Tuukan sen ratsastajalta. Tyttö suostui nyt nousemaan Hallan ratsaille ja talutin häntä muutaman kierroksen. Olimme loppujen lopuksi molemmat tyytyväisiä, kun tyttö lähti maneesilta.

Tytön lähdettyä hain maneesin reunalta oman ratsastuskypäräni sekä raipan ja kiipesin itse Hallan selkään. Tamman korvat kääntyivät heti luimuun ja siitä näki, kuinka paljon se inhosi tilannetta. Tamma kuitenkin myös tiesi tasantarkkaan, että se oli ollut huonokäytöksinen - se nyt vain oli ihan pahviaivo. Nostin melkein heti ravin ja vaadin tammalta kaiken. Halla puhisi ja heitteli takamustaankin vähän, mutta en välittänyt. Yrittipä mokoma kerran ryöstääkin, mutta se ilo loppui lyhyeen voltilla. Lopulta tamma luovutti vastarintansa ja kulki pyöreänä ohjan ja pohkeen välissä. Siirsin sen käyntiin ja taputin sitä kaulalle - osasi se toisinaan olla oikein hienokin.

Taluttaessani Hallaa talliin vastaani käveli April. Hän kertoi, että viimeinen tuntilainen oli juuri lähtenyt.
"Semmonen ilta sitten tänään", hän totesi viitaten tunnin tapahtumiin.
"Näköjään. Välillä vaan mietin, että mistä tää yksi taliaivo on hommattu. Se käyttäytyy kuin saatanan keskenkasvuinen kakara. Ja ikää on seitsemän vuotta," valitin Aprilille.
"Ehkä se siitä tasoittuu", April totesi ja kallisti hieman päätään katsoessaan vuonohevosta, joka seisoi vieressäni.
"En vaan voi itsekään sanoa, että nauttisin tämän ylipulskan ratsastuksesta, joten tuntuu pahalta edes yrittää käyttää tätä tunneilla. Tää käytös vielä päälle! Meillä on jo kaks ratsua, jotka ei sovi ollenkaan tunneille plus Nero", valitin vielä hieman lisää.
"Kyllä Hollista vielä hevonen saadaan ja Nerohan toimii kuiteskin kärryillä moitteettomasti. Ja se on onneks isompi shettis, niin sille kyllä löytyy ratsastajia, vaikka se osaa olla aika kusipää", April virnisti ja jatkoi: "Enemmän mä miettisin sinuna, mitä tekisin Medden kanssa; se käyttäytyy nykyään niin äksysti, kun oot lellinyt sen pilalle."

Ehkä April muistaisi seuraavalla kerralla olla arvioimasta Meddeä - ainakin sen yksinäisen iltatallin jälkeen uskoisi.

- Bella