Ostoshuumaa
"Millon ajattelit mulle kertoa?" toinen kysyi huvittuneena ja osittain turhautuneena, kun kävelin iltatallista sisälle. Virnistin hieman: "Piti kertoa aikalailla nyt. Kävi vähän vahinko." Miika huokaisi teatraalisen äänekkäästi, mutta naurahti perään. Katselin toisen ilmeitä itsekin huvittuneena - kuvio ei varsinaisesti ollut vieras, jos niin voi sanoa. Miika hymyili toispuoleisesti: "Me puhuttiin yhdestä hevosesta hitaalla aikataululla." Kohautin hartioitani hieman syyllisenä, siis jopa oikeasti. Olimme tosiaan puhuneet vain yhden hevosen hankinnasta ja siitä, että meillä ei olisi kiire hankkia sitäkään. Jotain kuitenkin yllättäen tapahtui; eikä se ollut ensimmäinen kerta tämän asian suhteen.
Kävelin keittiöön Miika perässäni ja istuin pöydän ääreen. Miika seurasi esimerkkiäni ja ojensi kauppakirjat käsiini. Annoin katseeni vilkaista ne vielä läpi ja käänsin sitten ensimmäisen miehen suuntaan.
"Ensimmäinen ostos oli tää suokkiori, se oli just sellainen kun hain tunneille ja mulle pikkukisoihin", selitin ja samalla viitoin kädelläni kohtia paperista, "Toinen oli tää puoliveriruuna. Sitä mun ei pitänyt ostaa tai en ees hakenut, mutta se sopi meille täydellisesti. Sillä on lievä jännevamma tullut tarhassa, joten se ei enää sovellu aktiiviseen kisakäyttöön." Miika nyökytteli ja tiesi, että oli turha sanoa oikein mitään. Eipä se muutenkaan liiaksi hevosista ymmärtänyt ja toisinaan saatoin olla vähän itsepäinen päätöksissä.
Kauppakirjat oli tehty ja meille muuttaisi yhden sijaan kaksi hevosta, me molemmat oltiin nyt sitä mieltä - tosin Miika vaan, koska se ei halunnut puuttua mun hevosasioihin. Piirre, joka sai mut tuntemaan sen entistä enemmän mun sielunkumppaniksi.
Myöhemmin olohuoneessa sohvalla istuessamme Miika rikkoi elokuvan aikaisen hiljaisuuden: "Mä ajattelin tossa aiemmin, että mitäs jos me laitettais sulle esto hevosen myyntipalstoille." Mies virnisti ilkikurisesti pilke silmissään, ja vastaukseksi mottasin toista kevyesti käsivarteen. "Mä oikeesti lupaan pysytellä niistä erossa, tässä nyt vaan iski pieni ostoshuuma", vastasin miehelle naurahtaen. Miika pudisteli huvittuneena päätään. "Ei oo eka kerta ja mä oon kyllä ihan varma ettei viimenenkään, jos mä sua yhtään tunnen", Miika hymähti. Hymyilin muka-viattomasti ja Miika pyöräytti silmiään.
"Tosin, mä oon tuntenut sut jo niin kauan, että kyllä mä olisin aiemmin karkuun juossu, jos toi mua kauhistuttais", mies mutisi oltuaan hetken hiljaa ja kietaisi kätensä hartiani yli. Pidättäydyin halusta sanoa jotakin nasevaa takaisin ja tyydyin tuhahtamaan. Miika ja sen "romanttiset" kommentit.
- Bella