Mysteerimies & uusi koti

Komea ruunikkoni asteli ylväänä ulos trailerista - tai niin kävi kuvitelmissani. Todellisuudessa hieno orini oli aivan muissa ajatuksissa ja löntysteli Sotamaalauksen pihalle trailerista kuin raato. Yritin herätellä Myttyä nykimällä riimunnarusta, mutta rauhallinen ori lähes nukahti jokaisella askeleella. Huokaisin turhautuneena, sillä ainakaan kovin upeaa kuvaa ei hevoseni itsestään antanut. Kaiken lisäksi Miika oli soittanut matkalla ja kysellyt suunnitelmistani. En tietenkään voinut paljastaa miehelle, että olin ostanut suomenhevosen. Tarkoitus oli kertoa vasta vähän ajan päästä, jotta raukkaparka ei järkyttyisi liiaksi. Olinhan juuri hankkinut kaksi hevosta ennen Myttyä.

Talutin Mytyn karsinaan, joka sille oli pikkutallissa. Sotamaalauksen Sanni oli ilmoitellut muutamasta vapaasta karsinapaikasta hieman erilaisemmalla diilillä. Hevosia liikuttamalla saisi karsinapaikan hinnasta jonkin verran pois. Se sopi minulle loistavasti, sillä Sotamaalauksen suomenhevosilla olisi kunnia päästä ratsastamaan! Tyytyväisenä siihen, että sain pidettyä uusimman ostokseni kaukana Miikasta vielä hetken, olin heti ottanut puhelun Sannille ja varannut karsinapaikan. Puitteet olivat oikein riittävät ja paikka oli melko lähellä kotiani, joten jaksaisin käydä Myttyä moikkailemassa lähes joka päivä.

Suljettuani karsinan oven ja vietyäni Mytyn tavarat varustehuoneeseen niille varatulle paikalle, käännyin etsiäkseni Sannin käsiini. Meinasin kuitenkin törmätä ylikasvaneeseen ihmiseen, joka tunnettiin ehkä yleisemmin nimellä Sam. En edelleenkään osannut suhtautua mieheen kunnolla, toinen oli liian Sam. Väistin näppärästi eri reitille ja pikaisen tervehdyksen jälkeen olin jo poistumassa. Miehen kysymys keskeytti kuitenkin aikeeni. Utelut siitä, että olinko taas hankkinut uuden suomenhevosen saivat punan nousemaan poskilleni. Myönsin asian ja käännyin katsomaan miehen ilmettä. Sam virnisti, mutta päätti säästää minut enemmiltä kommenteilta. Helpotuksesta huokaisten lähdin etsimään tallin omistajatarta hänen miehensä sijaan.

Sannin kanssa keskusteltuani palasin takaisin pikkutalliin, jossa suuntasin varustehuoneen kautta Mytyn luokse. Leukani tipahti kirjaimellisesti lähes lattiaan, kun orini seisoi kerrankin uteliaana ovella ja sitä silitteli kukapa muukaan kuin Sam. Jo toinen hevonen, joka rakastuu mieheen - en tiennyt enää mitä ajatella. Hivenen hymyilin miehelle ja menin hänestä välittämättä harjaamaan Myttyä. Onnekseni Sam tajusi lähteä, sillä tilanne oli hyvin outo. Heti miehen lähdettyä vajosi ori tuttuun koomaansa. En jaksanut pohtia asiaa kuitenkaan sen enempää, vaan ripein ottein harjasin hevosta. Putsasin kaviot sekä selvitin harjan ja hännän, jonka jälkeen laitoin Mytylle suitset päähän. Ori oli todella rauhallinen ja ei välittänyt liiemmin tammoista, mutta päätin pelata varman päälle.

Kävelin Mytyn kanssa ympäri Sotamaalauksen tiluksia, jotta ori saisi kunnon jaloittelua matkustuksen jälkeen. Selkään asti nousisin kuitenkin vasta parin päivän päästä, jotta Mytty saisi kunnolla asettua uuteen paikkaan. Toki ori oli niin rauhallinen ja rento, että olisi todennäköisesti ollut ihan sinut ratsastuksen kanssa jo heti ensimmäisenä päivänä Sotamaalauksessa. Silläkin hetkellä se raahautui muutaman askeleen jäljessäni ja katseli laiskasti ympärilleen. Hymyilin hieman huvittuneena sen rennolle asenteelle - sitä ei ainakaan stressannut mikään. Omat ajatukseni sen sijaan poikkelehtivat Miikassa. Päädyin lopulta kävelytyksen aikana siihen, että kertoisin miehelle. Toinen saattaisi olla pettynyt ja kiukkuinenkin, mutta parempi heti kuin myöhemmin. Se ei olisi helppoa, mutta toisaalta maksoin Mytyn kokonaan itse, kuten sen kulutkin.

Palautettuani Mytyn karsinaan ja harjattuani sen vielä pikaisesti läpi, suuntasin kysymään Sannilta vielä liikutettavista hevosista. Naisella oli jalka paketissa kisoissa sattuneen tapaturman takia. Olin tietoinen asiasta, koska olin itse ollut toisen suomenhevoseni kanssa paikalla. Niinpä olin heti myös ymmärtänyt, miksi nainen halusi tarjota karsinapaikkoja erilaisella diilillä. Olin tarttunut siihen heti, sillä milläpä oppii enemmän kuin erilaisilla ratsuilla ratsastamalla. Mutisin vielä moikat pikkutallin ovelta Mytylle ja suljin oven.

- Bella (0mistaja)