meea
Kouluratsastusta Ykän kanssa, 248 sanaa, ratsastaja Bella
Nostin jalkani jalustimelle ja nousin Ykä -nimisen suomenhevosorin ratsaille. Ori seisoskeli allani paikoillaan, odottaen niin kauan, kunnes pyysin sen pitkinohjin uralle. Varustaessani hevosta aiemmin tallissa olin saanut oikein ilahduttavan positiivisen vastaanoton - ori mulkoili ja luimi minkä ehti. Pienelle neuvottelulla olimme kuitenkin päässeet yhteisymmärrykseen ja Ykä oli lopulta käyttäytynyt oikein mallikkaasti.
Alkukäyntien jälkeen keräsin ohjat ja aloitin ratsastuksen tekemällä käynnissä voltteja. Yllätyin myönteisesti siitä, kuinka hyvin Ykä taipui ja hakeutui kuolaimelle. Raviin pyytäessäni ori reagoi hiukan hitaan puoleisesti, mutta liikkui kuitenkin hyvin eteen. Tein isoja pääty-ympyröitä keventäen ravia ja keskityin taivuttavaan sekä asettamaan oria parhaani mukaan.
Verryttelyt tehtyäni pyysin Ykää nostamaan laukkaa. Ori vastasi apuun nopeasti ja siirtyi hyvin pyörivään sekä eteenpäinpyrkivään laukkaan. Aloitin aluksi rauhallisella harjoituslaukalla. Ykä kulki hyvin itsensä kantaen. Siirryin isolle pääty-ympyrälle, jossa pyysin Ykää vuoroin kokoamaan ja lisäämään laukkaa. Ori vastasi apuihin hyvin ja oli kevyt ratsastaa. Kehuin sitä hieman ääneen ja vaihdoin samalla ravin kautta suuntaa sekä laukkaa. Tein toiseen suuntaan samaa harjoitusta ennen kuin annoin orille hetkeksi pidempää ohjaa.
Välikäyntien jälkeen kokosin ohjat uudelleen tuntumalle ja lähdin tekemään harjoitusravissa avotaivutusta. Ykä kantoi itsensä todella hyvin ja yritti parhaansa taivutuksissa. Tein päätyyn laukkaympyrän, jossa säätelin vuorottelin jälleen hidastempoisemman ja reippaamman laukan välillä. Ori oli miellyttävää työstää sen vastatessa apuihin mutkattomasti. Vaihdoin suuntaa ja tein harjoitusravissa avotaivutusta nyt toiseen kierrokseen. Otin jälleen pääty-ympyrän mukaan tehtävääni ja toistin harjoitusta samalla kaavalla kuin aiemmassa kierroksessa.
Muutamien toistojen jälkeen kiitin Ykää ja tarjosin sille loppuverryttelyn ajaksi hieman pidempää ohjaa. Keventelin ravia isoilla pääty-ympyröillä ja annoin orin venytellä kaulaansa.
Maastakäsittelyä Soturin kanssa, 243 sanaa, käsittelijänä Bella
Soturiksi kutsuttu lempeäsilmäinen suomenhevosori katseli minua niin lämpimästi, että olin sulaa siihen paikkaan. Leperrellen orille kaikkea maan ja taivaan väliltä aloitin sen harjaamisen. Soturi tuntui kuuntelevan puhettani hyvinkin tarkasti, tökkien minua välillä pehmeästi turvallaan. Olin lähes sulaa vahaa, enkä olisi saanut millään tarpeekseni ihanan orin seurasta. Soturia ei tuntunut haittaavan venytetty harjaustuokio, mutta lopulta kelloa vilkaistuani suuntasin sen kanssa kentälle.
Soturi katseli rauhallisesti ympärilleen kentällä ja seisoi hievahtamatta paikallaan, vaikka olikin vapaana. Portti oli toki kiinni, mutta epäilen silti, että vaikka se olisi ollut aukikin, ei ori olisi lähtenyt karkuun. Siirtelin nopeasti puomit paikoilleen ja otin Soturin sitten riimunnaruun. Ori seurasi koiramaisesti perässäni, kun taluttelin sitä kentällä. Tulimme välillä puomien yli ja ori kiltisti tuli perässäni. Kokeilin tehdä Soturin kanssa pysähdyksiä puomien kohdalle ja heti, kun itse pysähdyin, pysähtyi sekin. Jäin taas hetkeksi vain lepertelemään sille ja asiaan havahduttuani vilkaisin ympärilleni. Kukaan ei kuitenkaan ollut nähnyt ja saatoin hyvillä mielin jatkaa orin pilalle palvomista.
Käveltyämme Soturin kanssa noin tunnin - josta puolet oli varmasti kulunut vain pelkkään lässytykseen ja silittelyyn - suuntasin takaisin talliin. Tallissa vein Soturin sen omaan karsinaan, jossa kokeilin tehdä sen kanssa venytyksiä. En välttämättä olisi tarvinnut edes mukanani tuomiani porkkananpaloja, koska orin pää tuntui muutenkin kääntyvän aina suuntaani. Mieluusti se silti otti vastaan tarjotut herkkupalat ja katseli niillä lempeillä silmillään rauhallisesti.
Kun tuli aika jättää ori karsinaansa, suunnittelin jo metrin poispäin kävelyn jälkeen takaisin palaamista. Se kävi mielessäni monta kertaa matkalla tallin ovelle, mutta lupasin itselleni, että malttaisin odottaa seuraavaan päivään.
Kouluratsastusta Soturin kanssa, 472 sanaa, ratsastaja Bella
Soturi seisoi karsinassaan jälleen yhtä hyväntuulisena, kun seuraavana päivänä pöllähdin paikalle. Sujahdin karsinaan ja harjasin oria pitkän kaavan mukaan, vaikka muutakin tekemistä sille päivälle olisi vielä luvassa. Ori silmineen oli vain jotain liian ihanaa ja suloista! En oikeastaan edes yllättynyt siitäkään, miten kiltisti Soturi antoi itsensä varustaa. Se ei yrittänyt näykkiä tai pullistella, eikä sen mieleen olisi varmasti todellakaan tullut potkiminen. Hymyillen taputin oria ja lähdin taluttamaan sitä kentälle.
Kentällä hain jakkaran, koska Soturi ei ollut pienimmästä päästä suomenhevosia. Nostin jalkani jalustimeen ja nousin orin selkään. Hevonen allani seisoi hievahtamatta paikallaan, vaikka kiristelin satulavyötä ja säädin jalustimia. Kun sitten pyysin Soturia kävelemään uralle pitkinohjin, keinahti se pehmeästi käyntiin ja pärskähti.
Kun alkukäyntien jälkeen keräsin ohjaa, en osannut odottaa aivan sellaista reaktiota. Soturi kokosi itsensä heti ja kulki pehmein, joustavin käyntiaskelin eteenpäin. Se tuntui kuuntelevan jokaista apuani ja istuntani liikettä. Aloitin tekemällä käynnissä voltteja sekä pysähdyksiä; ori vastasi täsmällisesti ja taipui hyvin. Kokeilin myös lyhentää sekä pidentää käyntiä, joka sekin tapahtui pienin avuin ja helposti.
Käyntiverryttelyn jälkeen otin kevyttä ravia isolla kahdeksikolla. En tiedä, mitä oletin, mutta en ainakaan sitä upeaa, liidokasta ravia ja pyöreätä muotoa. Asetuksenvaihtaminen ja suoristus eivät varmaan koskaan ole olleet niin siistejä ratsastamanani.
Ravin jälkeen oli vuorossa harjoituslaukassa verryttely. Ori nosti laukan kevyesti - ja se laukka! Pyöreää, eteenpäinpyrkivää ja niin täydellisen pehmeää. Kokeilin hidastaa ja pyytää enemmän eteen - Soturi vastasi täsmällisesti ja teki kaiken mitä pyysin. Suunnanvaihdon tein radanpoikki ja laukanvaihtokin tuli ikäänkuin automaattisesti. Olin niin lumoutunut ja ihastanut oriin jo siinä vaiheessa.
Verryttelyjen jälkeen aloitin varsinaisen harjoituksen ratsastamisen. Tein pitkille sulkutaivutusta ravissa ja päätyihin tein laukkaympyrät. Soturi vastasi apuihin hyvin ja suoritti kaiken erinomaisesti. Olin hieman hämilläni sen miellyttämisenhalusta, koska en itse välttämättä ratsastanut niin täydellisesti kaikkea - ja silti ori tarjosi minulle kaikki liikkeet parhaimmalla laadulla.
Suuntaa vaihdoin pituushalkaisijalla, jossa kokeilin myös ottaa laukanvaihdon. Tein puolipidätteen ja valmistelin avut - ja olisin halunnut nähdä ilmeeni, kun Soturi vaihtoi laukan sirolla sekä kevyellä liikkeellä. Entistä lumoutuneempana jatkoin jo toisesta suunnasta tuttua sulkutaivutusta ravissa ja tein taas laukkaympyrät päätyihin.
Jonkin aikaa työskenneltyämme oli aika tarjota orille välikäynneiksi pidempää ohjaa. Taputin sitä kaulalle ja olin varmasti yhtä hymyä - mikä hevonen!
Välikäyntien jälkeen keräsin jälleen ohjat tuntumalle. Soturi kokosi itsensä jälleen ja alkoi askeltaa paljon reippaammin. Päätin ottaa vielä harjoitusravissa lisäämistä sekä kokoamista. Siirryin työskentelemään isolle keskiympyrälle, jossa aina puolet ympyrästä kokosin ja vastaavasti puolet lisäsin. Allani miellyttämishaluisesti työskentelevä ori teki pyytämäni asiat täydellisyyttä hipoen. Sen kootturavi oli niin eleganttia ja lisätyssä ravissa oli helppoa sekä miellyttää istua. Vaihdoin suuntaa ympyräleikkaalla ja jatkoin samaa harjoitusta vielä toiseenkin suuntaan.
Ravityöskentelyn jälkeen otin vielä parit rennommat laukkaympyrät molempiin kierroksiin. Vaikka tarjosin Soturille pidempää ohjaakin, oli miellyttävää huomata, että se ei yrittänyt karata alta tai alkanut laahata jalkojaan. Se laukkasi edelleen ilmavasti ja kevyesti liihoitellen eteenpäin. Tyytyväisenä siirsin orin käyntiin ja tarjosin sille pitkät ohjat loppukäynteihin. Taputin hellästi sitä kaulalle ja haaveilin samalla jo seuraavasta kerrasta.
Mellillä esteitä, 318 sanaa, ratsastajana Bella
Helmiahon Karamelli eli Melli. Olin jo rakastunut tamman sointuvaan nimeen ja vaikka se oli ollutkin hieman hätäinen varustettava, ei se liiemmin vaikuttanut pahalta. Ratsastaessani alkuveryttelyjä olin kuitenkin saanut huomata, että ainakin Mellillä piisasi vauhtia. Selkäännousussa tamma oli melkein lähtenyt alta ja raviympyrät sekä laukkasuorat kiidettiin läpi reippaasti. Olinkin tehnyt aluksi paljon puolipidätteitä askellajien sisäisiä muutoksia saadakseni tamman paremmin kuulolle. Se olikin lopulta toiminut.
Alkulämmittelyn jälkeen olin myös hypännyt muutamia kavaletteja sekä tullut puomilinjoja. Mellillä meinasi vauhtia kertyä vähän turhankin paljon, mutta päättäväisin ja rauhallisin ottein se toimi hyvin.
Kokosin Melliä perässäni taluttaen itselleni noin 90cm korkean esteradan. Lisäsin lisäksi yhdelle suoralle linjalle kaksi metristä pystyä. Tyytyväisenä seitsemän esteen rataani nousin takaisin ratsaille ja lähdin lähes samantien ottamaan pääty-ympyrällä laukkaa.
Työstin laukkaan sopivaa tahtia ja ohjasin Mellin kohti ratani ensimmäistä estettä. Tamma allani tuntui ikäänkuin syttyvän eloon ja se yritti rynnätä esteelle. Jouduin istumaan ihan kunnolla satulaan ja pidättämään, jotta sain sen kuuntelemaan pidätettäni. Hyppyyn tamma lähti hieman turhan läheltä ja siitä johtuen jouduin tekemään voltin ennen seuraavalle esteelle ratsastusta. Melli oli aivan liekeissä ja toiselle esteelle päästyämme hyppäsi mukavalla ilmavaralla yli yhtään epäröimättä. Seuraavienkin esteiden kohdalla sain huomata sen, että olisi tärkeää ratsastaa tamman tahti sopivaksi ja auttaa hieman hyppypaikoissa. Suoralle linjalle saapuessamme olimme löytäneet Mellin kanssa sopivan tahdin ja kahdesta metrisestä pystystä mentiin yli kevyesti. Siirsin tamman ympyrällä käyntiin ja taputin sitä kaulalle.
Hyppäsimme radan vielä kolmeen kertaan. Joka kerta suoritus parani ja Mellikin tuntui tajuavan aina paremmin sen, mistä kohtaa hyppyyn olisi parasta lähteä. Vauhti tammalta ei myöskään loppunut, vaan edelleen jokaisella radalla sain muistaa tehdä pidätteitä ja ratsastaa itse hyvin rauhallisesti.
Lopuksi päätin ottaa vielä erikseen kahden metrisen pystyn linjan. Melliä ei väsymys painanut ja se leiskautti molemmista yli kevyesti. Huvittuneena siirsin tamman ympyrällä raviin, jossa etsin vielä lopuksi rauhallista tahtia. Tamma rauhoittuikin mukavasti, vaikka vauhti oli siltikin reipas. Taputin tammaa kaulalle ja siirsin sen käyntiin. Tarjosin ratsulle pitkät ohjat ja annoin sen venytellä kaulaansa.
Taavin kanssa maastossa, 225 sanaa, ratsastaja Bella
Huokaisin helpotuksesta, kun viimein istuin Taavin selässä. Ori oli säätänyt kaikkea omaansa hoidettaessa, vaikka olikin ollut sidottuna molemminpuolin käytävällä. Ei se tyhmiään ollut tehnyt, mutta rasittavaksi kokoaikainen steppailu ja päänviskominen kävivät. Lisäksi jalkojen nykiminen oli mielestäni aika ärsyttävä tapa - vaikka ori kiltisti ne sitten lopulta antoi. Selästä käsin ori vaikutti kuitenkin huomattavasti miellyttävämmältä ja rauhallisemmalta. Tarkistin vielä satulavyön ja korjasin jalustimia sopivammiksi, ennen kuin ohjasin Taavin kohti minulle suositeltua maastoreittiä.
Alkumatka sujui rauhallisessa käynnissä ja Taavi ei keksinyt mitään omiaan, vaikka välillä epäilevästi jotain katsoikin. Se vaikutti innostuneelta ja reippaalta maastolenkistä - se asenne kelpasi minulle hyvin.
Ensimmäinen ravipätkä otettiin sulassa yhteisymmärryksessä. Taavi ravasi rennosti eteenpäin ja taisipa pärskähtääkin. Sen liikkeet olivat tasaiset ja miellyttävät, olisin voinut jopa mennä harjoitusravia mieluusti. Päädyin kuitenkin keventelemään rennosti, jotta Taavikin saisi kulkea rennommin.
Ravipätkän jälkeen olimme kävelleet jonkin matkaa, kunnes vastaan tuli loivasti nouseva ylämäki. En voinut kuvitellakaan parempaa paikkaa ottaa laukkapätkää. Niinpä kokosin ohjia hieman paremmin tuntumalle ja valmistelin laukan. Paljoa minun ei tarvinnutkaan pyytää, kun Taavi jo hypähti laukalle. Sen innostus oli käsin kosketeltavaa ja nautin itsekin täysinrinnoin vauhdikkaasta laukkapätkästämme.
Kotiinpäin käännyttiin paria laukkapätkää myöhemmin. Taavi oli rento, eikä yrittänyt edes kotiinpäin kiihdytellä tai rynniä. Ravailimme rennosti osan matkasta, mutta suurin osa kuljettiin käynnissä. Annoin orille hieman pidempää ohjaakin, jotta se sai venyttää kaulaansa. Hymyillen silitin sitä kaulalta ja katselin vielä maisemia ennen kuin ne vaihtuisivat tallipihaksi.
Esteitä Taavilla, 332 sanaa, ratsastaja Bella
Edellisenä päivänä olin käynyt Taavi -nimisen orin kanssa maastoilemassa ja tänään olisivat vuorossa esteet. Jo aiemmasta kerrasta tutuksi tullut häslääminen hoidettaessa oli selvitetty ja en oikein osannut odottaa mitään, kun viimein aloitin alkulämmittelyä. Olin koonnut kentälle 90cm korkean esteradan, joka sisälsi myös yhden metrisen pystyn viimeisenä esteenä. Lähdin työstämään Taavia kuitenkin aluksi ravissa ja laukassa, jotta saisin oriin hyvän tuntuman. Myönteinen yllätys oli se, että ori ei liiemmin häslännyt ratsastaessa, vaikka jotain kulmia hieman vilkuilikin pitkään.
Kun olin saanut haettua Taaviin hyvän tuntuman sekä ravissa että laukassa, lähdin tulemaan kavalettejä, jotka olin laittanut lyhyelle sivulle. Taavi höristeli korviaan ja ryntäsi pää viidentenä jalkana kavaleteille. Hiukan kauhistuneena yritin saada oria asettelemaan jalkansa oikein - myöhäistä se kuitenkin oli. Kaksi kavalettia tippui kannattimiltaan ja huokaisin syvään tullessani alas selästä.
Kavaletit korjattuani ja selkään päästyäni lähdin kokeilemaan uudestaan. Tällä kertaa tiesin jo etukäteen auttaa Taavia vauhdissa ja rytmissä. Puhtaan suorituksen jälkeen taputin oriita kaulalle ja otin kavalettisarjan vielä muutamaan kertaan uudestaan.
Kavaleteilla harjoittelun jälkeen oli aika siirtyä varsinaiselle esteradalle. Hieman kammotti Taavin liiallinenkin rohkeus mennä vähän sinne päin, mutta rohkeasti kuitenkin keräsin ohjat ja nostin laukan. Laukan ollessa tahdiltaan sopiva, ohjasin orin ensimmäiselle esteelle seitsemän esteisellä radalla. Taavin korvat kääntyivät iloisesti tötterölle, kun se saapui ensimmäiselle esteelle. Olin saanut vauhdin sopivaksi ja askeleetkin menivät nappiin. Hyppy oli perussiisti ja puhdas. Seuraavatkin esteet hypättiin puhtaasti, vaikka Taavi hyppäsikin yhden vähän turhankin vinosti. Viimeiselle metriselle pystylle tultiin onnekseni erinomaisessa linjassa ja ori loikkasi sen yli täysin ongelmitta. Annoin Taaville hetkeksi pidempää ohjaa siirtyen ravin kautta käyntiin.
Keräsin pienen kävelytuokion jälkeen ohjat uudelleen tuntumalle ja nostin taas laukan. Ohjasin Taavin uudelleen esteradalle. Tällä kertaa meillä meni alusta asti lähes kaikki nappiin ja yhdellekään linjalle ei tultu huonosti. Onnistuneen radan jälkeen kehuin oria vuolaasti ja päätin tulla sen vielä kerran. Tälläkään kerralla ei tullut huonoja reittejä ja Taavi hyppäsi hyvistä paikoista. Kahden peräkkäisen onnistuneen radan jälkeen olin erittäin tyytyväinen oriin ja siirsinkin sen kevyeeseen raviin. Tein isoa pääty-ympyrää kevyessä ravissa, antaen orin venytellä samalla kaulaansa. Se oli tehnyt hyvin töitä.
Kaislalla puomeja, 262 sanaa, ratsastajana Bella
Kaisla -niminen suomenhevostamma oli osoittautunut varsin oman arvonsa tuntevaksi. Olin erehtynyt hieman liian voimakkaasti harjaamaan sen jalkoja ja ilmeestä olin sen saanut huomata. Olimme kuitenkin selvinneet kentälle asti, eikä tamma vaikuttanut olevan totaalisen pettynytkään liikuttajaansa. Niinpä suhteellisen luottavaisin mielin kasasin kentälle pari puomisarjaa, joiden parissa olisi tarkoitus työskennellä.
Noustessani ratsaille vaikutti ratsuni ikäänkuin nyrpistävän nenäänsä. Se ei kuitenkaan yrittänyt mitään alta livahtamista tai muutakaan, joten uskalsin satulavyön tarkistamisen jälkeen lähteä uralle täysin pitkinohjin.
Keräsin alkukävelyjen jälkeen ohjat ja lähdin ratsastamaan ensin käynnissä ympyröitä. Tamma vaikutti aika rennolta, joten uskalsin pyytää kunnollista taipumista sekä asettumista. Kaisla vastasi apuihin ihan mukavasti ja liikkui reippaasti. Siirsin tamman raviin, jatkaen edelleen ympyröiden ratsastusta päätyihin. Tamma ravasi reippaasti eteenpäin, mutta vaikutti edelleen rennolta sekä eteenpäinpyrkivältä. Vaihdoin suuntaa kokorataleikkaalla, jatkaen edelleen samaa tehtävää toiseenkin suuntaan.
Laukassa tamma oli huomattavasti parempi. Vaikka se ei ollutkaan ollut huono ravissa tai käynnissä, oli sen laukka selkeästi muita askellajeja parempi. Ilahtuneena tästä huomiosta lähdin ratsastamaan laukassa välillä hitaampaa tahtia, välillä reippaampaa. Yhden kerran liikaa pyytäessäni sain pienen takamuksen heiton vastauksekseni, mutta muutoin Kaisla toteutti kuuliaisesti pyyntöni.
Puomeilla lähdin harjoittelemaan käytyäni askellajit läpi molempiin suuntiin. Tulin aluksi Kaislan kanssa puomeja ravissa molempiin suuntiin. Tamma asteli jopa liioitellusti niiden yli ja sain tehdä tosissani töitä, jotta löysimme mukavan rytmin. Toiselle puolelle kenttää olin laittanut puomit laukkaa ajatellen, joten muutaman ravipuomisarjan jälkeen päätin kokeilla sitä. Nostin laukan ja ohjasin ratsuni puomilinjalle. Kaisla ylitti puomit hyvässä rytmissä, tietäen selkeästi mitä on tekemässä.
Jatkoimme puomien parissa lähes puolituntia, kunnes meillä molemmilla oli todella kuuma. Tyytyväisenä tamman työskentelyyn siirsin sen kevyen ravin jälkeen käyntiin ja tarjosin pitkät ohjat.
Lelun juoksutus, 256 sanaa, juoksuttaja Bella
Olin jo heti alkajaisiksi saanut huomata, ettei Lelu nimestään huolimatta ollut erityisen leluhevonen. Ori oli ensimmäisenä yrittänyt purra ja tästä hieman yllättyneenä olinkin raahannut sen pesupaikalle hoidettavaksi. Siltikin ori kalautteli tasaisin väliajoin hampaitaan yhteen ja yritti ikäänkuin uhkailla. Olin tottunut käytökseen tammojen kohdalla, mutta silti moinen hieman hämmensi. Sen kummemmin asiaa pohtimatta aloin laittaa hevoselle juoksutusvaljaita, kunhan olin saanut sen harjattua. Suitsien laitossa oli kuitenkin pientä ongelmaa, koska Lelu vain nosteli päätään ja liimasi hampaitaan yhteen - mikä jääräpää.
Kentälle lopulta päästyämme virittelin juoksutusvaljaita paremmin ja väistelin melko taitavasti Lelun hampaita, jotka yrittivät iskeytyä käsivarteeni. Tyytyväisenä valjaisiin kiinnitin juoksutusliinan orin suitsiin ja nappasin pitkän raipan maasta. Ori näytti hyvin skeptiseltä tämän kaiken suhteen, mutta lähti kuitenkin kävelemään ympyrää liinassa. Sen käynti näytti suhteellisen hyvältä ja hetken kuluttua pyysin Lelua raviin. Ilman kummempia vastusteluja ori toteutti pyyntöni, esitellen minulle letkeää ja hyvin etenevää raviaan.
Kun viimein pyysin kierroksien jälkeen orilta laukkaa, raippani ilmeisesti osui liian lähelle orin takajalkoja. Lelu heitti valtaisat pukkiloikat ja päästi ihmeellisen korahduksen. Onneksi se ei kuitenkaan yrittänyt pois ympyrältä ja nousipa se laukkakin samalla. Lelun laukka näytti oikein kivalta sekä pehmeältä. Hetken jo harmittelen, etten istunut sen selässä.
Vaihdoin suuntaa orin kanssa ja pyysin sitä ravaamaan myös toisessa kierroksessa. Lelu teki työtä käskettyä ja esitteli jälleen hienoja liikkeitään. Ravikierrosten jälkeen nostettu laukkakin tapahtui tässä kierroksessa ilman protestia. Ihailin orin askeleita ja annoin sen laukata aika reippaastikin eteen.
Muutamia kierroksia myöhemmin hidastin orin pysähdyksiin asti ja talutin sitä hetken kentällä liinan kanssa. Ori taisi olla hieman väsynyt, sillä se ei enää edes yrittänyt purra - ihmetyyppi.
Elmeriä paijailemassa, 210 sanaa, Bella
Pieni voikko suomenhevosori katseli minua koiranpentumaisesti. Se vaikutti niin kovin reppanalta, ja mielestäni nimi Elmeri sopi sille paremmin kuin hyvin. Vaikka olin sille kokonaan uusi tuttavuus, se otti minut hyvin vastaan. Päädyin hoitamaan oria käytävällä ja pitämään sen kanssa oikein kunnollisen puunaushetken. Elmerillä ei näyttänyt olevan mitään sitä vastaan, vaikka se vilkuilikin jotenkin arasti kaikkea ympärillään.
Aluksi kaikki sujui oikein hyvin, harjasin ensin kumisualla vaaleaa karvaa ja irrotin näin karvasta pinttynyttä likaa. Elmeri seisoskeli kiltisti paikallaan, vaikka vilkuilikin aina sivusilmällä kaikkea tallissa tapahtuvaa. Vaihtaessani harjaa pölyharjaksi, se tapahtui. Joku pahaa aavistamaton tallityttä avasi oven voimakkaasti ja vieressäni seisova ori näytti hyppäävän kattoon. En tiedä olinko järkyttyneempi siitä, että hevonen pelästyi moista, vai siitä, että se loikkasi melkein kirjaimellisesti syliini. En kyennyt heti aloittamaan harjaamista uudelleen, vaan sain jonkin tovin rauhoitella perinpohjin säikähtänyttä hevosta.
Kun tilanne viimein oli rauhoittunut, saatoin jatkaa orin harjaamista. Elmeri vilkuili edelleen ympärilleen aika paljon, mutta reppana vaikutti jo selvinneen edellisestä säikähdyksestään. Jotenkin tunsin orista huokuvan epätoivon ja jäin harjauksen jälkeen vain silittelemään sitä. Elmeri vaikuttikin haluavan painautua kissanpennun lailla syliin, mutta valitettavasti se oli siihen hieman turhan kookas. Puhelin orille kaikkea mukavaa, yrittäen saada sen rentoutumaan hieman. Saatoin onnistuakin, sillä lopulta ori huokaisi raskaasti ja painoi päänsä syliini. Taisi olla raskasta olla niin pieni ja arka.
Kertulla ilman satulaa, 244 sanaa, Bella
Hoitaessani Kerttu -nimistä tammaa olin saanut huomata, että se oli todella kiltti. Se nuokkui takajalkaansa lepuuttaen ja sain rauhassa häärätä sen ympärillä. Kavioita putsatessa olin tosin hieman joutunut törkkimään sitä kylkeen, jotta tamma oli havahtunut. Kiltisti se nekin oli antanut puhdistaa herättyään.
Koska olin päättänyt mennä ilman satulaa, pujotin vain suitset tammalle. Kerttu melkein laski päänsäkin valmiiksi ja otti kuolaimet helposti suuhunsa. Taputin tammaa kaulalle kevyesti ja lähdin taluttamaan sitä kohti kenttää.
Koska Kerttu ei ollut erityisen korkea, pääsin sen selkään ilman jakkaraa. Siellä istuskellessani sen lämpimässä selässä mietin hieman, oliko kovinkaan järkevä valinta ratsastaa vieraalla hevosella ilman satulaa. Kohautin hieman olkiani omille mietteilleni, ohjaten Kertun pitkin ohjin uralle kävelemään.
Alkukävelyjen jälkeen keräsin ohjat, johon tamma vastasi kokoamalla itsensä. Se kulki kivasti eteenpäin, ollen samalla rauhallinen. Tamma ei liiemmin kytännyt mitään sekä vaikutti muutenkin kovin rennolta. Pyysin Kertulta ravia ja tamma vastasi apuihini hyvin. Se keinahti pehmeään raviin, enkä edes enää muistanut miksi olisin katunut valintaani satulattomuudesta. Hieman hitaalta tamma vaikutti aluksi, mutta tehdessäni raviympyröitä se tuntui virkistyvän.
Nostin laukkaa ravailujen jälkeen, tosin melko varovasti satulattomuudesta johtuen. Kerttu nosti laukan kiltisti, eikä keksinyt mitään tyhmyyksiä. Laukka oli kaiken lisäksi todella tasaista ja mukavaa istua. Tein laukassa hieman kokoamista ja lisäämistä, mutta erityisen hyvään työskentelyyn en pystynyt ilman satulaa.
Askellajit läpikäytyäni siirsin Kertun takaisin käyntiin. Se saisi tänään tyytyä hieman kevyempään liikutukseen, koska satulatta ei olisi kovin helppoa tehdä hankalampia harjoituksia. Annoin tammalle pitkää ohjaa ja silittelin sen kaulaa. Se vaikutti oikealta luottoratsulta, jollaisista pidinkin.