Kouluvalmennus

Valmentajana Juulia, suurkiitos ♥

Ensimmäisellä vierailullani Virvatulen ponitilalla olin päässyt valmentamaan Bellaa ja hänen isompaa poniaan Kassua, mutta tällä kertaa Bella saapuikin valmennukseeni hädin tuskin metrin korkuisen shetlanninponitammansa Medden kanssa. Selkäännousun ja satulavyön kiristämisen jälkeen Bella pyysi poniaan siirtymään käyntiin. Medde nytkähti vaivalloisesti liikkeelle ja lähti astelemaan kaviouraa kohti hyvin hitain askelin. Oikeastaan näytti, ettei se olisi nostellut jalkojaan maasta laisinkaan.
"Pyydä se heti alkuun reippaaseen käyntiin", ohjeistin. "Ei aloiteta valmennusta matelemalla tai tunnista ei tule mitään." Medde luimisti korviaan Bellan kehottaessa sitä liikkumaan reippaammin. Toivottua reaktiota pohjeapuun ei kuitenkaan näkynyt eikä kuulunut.
"Muista vaatia siltä reaktio! Siitä tulee ihan kuuro jalalle, jos et vaadi sitä reagoimaan apuun. Ihan sama vaikka se ei tykkäisi."

Bella otti raipan napautuksen pohjeavun tueksi ja sen avulla Medde reagoi pohjeapuun kuten pitikin. Se malttoi kävellä muutaman askeleen reippaasti ja hidasti sitten taas aivan huomaamatta itselleen mieluisampaan tahtiin. Muistutin Bellaa ratsastamaan jokaisen askeleen ajatuksella. Ratsastajan piti itse pysyä kartalla ja antaa eteenpäin pyytävä apu vaikka joka toisella askeleella, jos poni ei muuten liikkuisi.
Alkukäyntien jälkeen pyysin Bellaa siirtymään kevyeen raviin ja jatkamaan ravissa nelikaarisella kiemuralla. Ponin pienet ja töpöttävät askeleet veivät sitä eteenpäin, mutta edelleen melkoisen hitaasti. Pyysin ratsastamaan myös ravissa parempaa tahtia, ja tällä kertaa Medde reagoi pyyntöön pukittamalla.
"Jatka vaan! Älä anna sen hämätä sua, se taitaa vaan testata ootko tosissasi", hymähdin ja Bella nyökkäsi. Nuori nainen oli kaikesta päätellen hyvin tottunut pienen poninsa metkuihin ja temppuihin, sillä pienestä pukkiloikasta huolimatta nelikaarinen kiemura jatkui tarkasti suunnitellulla reitillä. Edellisen kerran Bellaa valmentaessani olin huomauttanut tarkkojen teiden ratsastamisesta ja nyt Bella keskittyikin ratsastamaan niin oppikirjamaisen ja symmetrisen kiemuran kuin mahdollista.

Muutaman kiemuran jälkeen aloin lisätä kiemuralle erilaisia tehtäviä. Jokaisen kaaren välissä keskilinjan ylityksessä tuli ratsastaa ravista pysähdys. Ensimmäinen pysähdys oli hyvä, lähestulkoon tasajaloin, mutta liikkeelle lähtö oli hyvin laiska. Bella huomasi sen itsekin ennen kuin ehdin edes huomauttaa ja pyysi napakasti Meddeä reippaampaan raviin - tällä kertaa isomman pukkiloikan ja laukkapyrähdyksen saattelemana.
"Jatka hei uraa pitkin ja tee pysähdys ravista jokaisen kirjaimen kohdalle. Harjoitellaan tota liikkeellelähtöä ihan kunnolla", sanoin. Medde ei selvästikään aikonut tänään päästää ratsastajaansa helpolla. Useiden toistojen jälkeen Meddestä alkoi lopulta kuoriutua kelvollinen ja tottelevainen kouluponi, joka nöyrästi siirtyi pysähdyksestä suoraan raviin ilman ylimääräisiä pomppuja.

Ennen tuntia Bella oli kertonut Medden osaavan myös laukanvaihdot, joten päätin seuraavaksi testata miten ratsukko todellisuudessa niistä suoriutui. Lyhyen kävelytauon jälkeen pyysin siirtymään takaisin nelikaariselle kiemuralle, tällä kertaa laukassa. Jokaisen kaaren jälkeen suoristuksessa piti ratsastaa laukanvaihto. Ensimmäinen laukanvaihto ei tosiaankaan ollut siisteimmästä päästä, kun Medde tulkitsi Bellan vaihtavan avun pyynnöksi siirtyä kiitolaukkaan.
"Valmistele paremmin! Muista ekan kaaren jälkeen suoristaa ja sit asettaa uuteen suuntaan, käännä ensin oma paino uuden laukan suuntaan ja pyydä vasta sitten vaihtoapu jalalla", neuvoin. Seuraavan laukanvaihdon Medde teki jo huomattavasti rauhallisemmin, kuitenkin vaihtaen laukan vain etujaloilla. Muistutin Bellaa jälleen vaihdon valmistelun tärkeydestä ja puolipidätteistä. Seuraava vaihto olikin jo paljon parempi, ei ihan pisteessä, mutta Bella ratsasti hyvin ja Medde teki puhtaan vaihdon.
"Hyvä!! Sehän alkaa sujua heti kun sä muistat ratsastaa!" naurahdin. Seuraavan nelikaarisen jokainen vaihto oli puhdas, osa pienen pukkiloikan saattelemana, mutta kuitenkin.
Laukkatehtävien jälkeen Bella sai vielä ratsastaa puolipitkällä ohjalla samaa nelikaarista kiemuraa ja Medde sai venyttää kaulaansa kohti maata. Se pärski tyytyväisenä ja Bellakin näytti olevan varsin tyytyväinen poniinsa, syystäkin. Pieni ja pippurinen poni oli tehnyt hienosti töitä koko valmennuksen ajan ja totteli Bellan apuja alun pienen protestoinnin jälkeen. Lopuksi kiitin ratsukkoa valmennuksesta ja sujautin vaivihkaa pienen herkkupalan Medden suuhun ennen lähtöäni.