Kouluvalmennuksessa

Kiitos valmennuspohjasta Ratsastuskeskus Eeva!

Sessi tuntui heti alkulämmittelystä alkaen nukkuvan. Joka askeleella sain patistella tammaa liikkumaan enemmän eteen ja tunsin tuskanhien alkavan nousta pintaan. Enimmäkseen hävetti, kun muiden ratsut kulkivat hyvin eteen, omani jaksaessa hädin tuskin ottaa askeliaan. Sain myös huomata, että jos käynnissä tehdyillä ympyröillä ratsuni tuntui nukahtavan, oli ravi vielä pahempi. Olin aivan varma, että muiden ratsastajien hermot olivat riekaleina, kun hidastelimme Sessin kanssa heidän edessään. En ollut aivan odottanut ratsuni olevan niin laiska, sillä kaikki muut hevoseni olivat korkeintaan hitaita lämpenemään. Sessi sen sijaan oli vain oikeasti puoliksi unessa. Eeva muistutti olemaan napakka - parempi yksi kerta kunnolla kuin tuhat huonosti.

Alkuverryttelyn jälkeen meillä oli vuorossa kaikkien askellajien läpikäyminen ympyrällä. Tarkoituksena oli hakea välillä lyhyttä askelta ja sitten taas pitkää. Lienee sanomattakin selvää, että lyhyet askeleet olivat meidän vahvuutemme jokaisessa askellajissa. Tosin puhti puuttui niistäkin, mutta ainakin mentiin lyhyesti. Sen sijaan pitkien askelien hakeminen tuotti päänvaivaa erityisesti ratsastajalle. Jouduin käyttämään todella napakasti raippaa sekä pohkeita, jotta sain Sessin uskomaan itseäni. Mutta Eeva oli oikeassa, kun mainitsi yhden kunnollisen olevan montaa hyödytöntä parempi; Sessi tuntui vihdoin heräävän horroksestaan ja alkoi jopa nostella jalkojaan. Myönteisesti yllättyneenä pääsin vihdoin ratsastamaan tammaa kunnon muotoon sekä toteuttamaan tehtävää niin, että ratsuni pysyi koko ajan aktiivisena.

Keskihalkaisijan avulla toteutettu tehtävä pidennysten ja lyhennysten kanssa sujui oikeastaan jopa hyvin. Eeva muistutteli tasaisuudesta ja siitä, että en jäisi liikaa itse ratsastamaan eteen. Sessin pitäisi olla niin hereillä, ettei minun tarvitsisi liikkua sen puolesta - totesi Eeva. Esimerkki auttoi huomaamaan, että ratsuni vauhti tuntui taas hiipuneen. Muistin tällä kertaa pyytää napakasti ja niin, etten itse jäänyt hidastamaan huomaamattani. Sessi kulki oikeastaan todella kivassa muodossa ja yllätyin iloisesti siitä, miten paljon liikettä tammalta löytyi askellajia pidennettäessä. Yllätyksenä tuli myös se, miten niinkin yksinkertaisella tehtävällä sai Sessin toimimaan loistavasti. Vaikka tamman ratsastukseen sai edelleenkin käyttää työtä, oli se silti kaukana siitä, millainen se yleensä oli laahaavine askeleineen.

Loppuverryttelyt olivat itsenäiset ja päätinkin tehdä ne rennosti kevennellen ravia. Tarjosin Sessille hieman pidempää ohjaa, mutta pidin kuitenkin huolen, että tamma liikkui edelleen eteen. Olimme löytäneet sen verran hyvän tahdin, ettei sitä sopinut enää kadottaa. Taputin tammaa kaulalle ja kuuntelin samalla myös Eevan palautetta. Saimme molemmat Sessin kanssa kehuja reippaudesta ja parannuksista, mutta myös neuvoja tulevaisuutta varten. Lupasin ehdottomasti tehdä vastaavaa tehtävää Sessin kanssa myös kotona - ero alku- ja lopputunnin välillä oli mieletön!

- Bella