Historiikki

Kaikki alkoi, kun päädyin jälleen kerran vierailemaan Scuderia Sierrassa. Tarkoituksenani ei ollut mennä hevosostoksille, vaan mahdollisesti liikuttamaan jotakin tilan lukuisista hevosista. Aluksi kaikki meni suunnitelmieni mukaan; ratsastin mukavalla ratsulla kentällä ja vein sen takaisin talliin. Varusteita viedessäni näin itselleni erittäin tutun Bonkku -ponin, jota siskontyttöni usein kävi liikuttamassa Sierrassa. Mutta se, mitä seuraavaksi näin, sulatti sydämeni. Pieni, tuuheatukkainen, pikimusta shetlanninponitamma katseli minua nappisilmillään eräästä karsinasta. Unohduin varusteet käsissäni katselemaan tuota metrin korkuista palleroa. Havahduin ajatuksistani vasta, kun joku kysyi minulta, pidinkö Kirasta. Mykkänä nyökyttelin ja sain kerättyäni itseni viedäkseni varusteet.

Palatessani kiersin ponit kaukaa. Olin jo lähdössä tilalta, kun näin mustan ponitamman tällä kertaa kentällä. Joku ratsasti sillä ja ihastuksissani hiiviskelin kentän laitamille katsomaan. Kiraksi kutsuttu tamma liikkui shetlanninponiksi vallan upeasti. Sillä oli keveä, irtonainen askel ja kiva muoto. Havahduin ajatuksistani, kun ratsastaja tuli alas ponin selästä ja kysyi haluaisinko kokeilla. Räpyttelin silmiäni hämmentyneenä, mutta pienenä ihmisenä tajusin voivani kokeilla. Hieman empien tartuin tarjottuihin ohjiin, nappasin tarjotun kypärän ja nousin ponin selkään. Se saattoi olla elämäni suurimpia, mutta parhaimpia virheitä. Ihastuin täysin kauniin tamman askeliin sekä pienen pieniin ponimaisiin tapoihin. Haikein mielin luovutin askellajit läpikäytyäni ohjat takaisin aiemmalle ratsastajalle. En huomannut, että ratsastustani oli kauempaa vilkuillut tilan omistaja Nikki. Hänet ohittaessani sain kysymykseksi, mitä pidin Looks That Kill:istä. Hehkutin tammaa ihanaksi ja kehuin nimenkin vielä upeaksi. Puoliksi tosissani ja puoliksi vitsillä sanoin haluavani tammasta varsan. Nikki virnisti, kun heti perään totesin, että en etsinyt ponia. Sillä kertaa jatkoin matkaani kotiin, vaikka mieleni perukoilla seikkaili pieni ponitamma.

Kului ehkä pari viikkoa, mutta en saanut Kiraa pois mielestäni. Lopulta jouduin nielemään ylpeyteni ja myöntämään, että halusin juurikin shetlanninponin ja vieläpä ponista nimeltä Looks That Kill. Soitin Nikkille, joka oli ennenkin minulle myynyt tilaushevosia. Saatoin puhelimessakin kuulla, että hän virnisti, kun myönsin haluavani oman shetlanninponin. Onnekseni Nikkiltä sattui löytymään Kiralle täydellinen puoliso, Death Song. En ollut ikinä nähnyt komeampaa ponioria, joten valinta oli helppo. Kun sitten syntyi varsa, se sai nimekseen Kiss Me Deadly. Heti kotiuduttuaan alettiin pientä tammavarsaa kutsua Meddeksi. Sain sievoisen summan siitä maksaa, mutten myöskään ollut ollut koskaan niin onnellinen. Ja ne kaikki päivät aina nykyhetkeen ovat olleet persoonallisia. Medde on ollut varsinainen pieni riiviö, eikä se ikinä säästä omistajaansa harmailta hiuksilta. Siltikään en päivääkään vaihtaisi pois. Medde on pieni poni suurella egolla ja sydämellä.

- Bella (omistaja)