Ei-niin-hiljainen katsoja

Mysteerimies oli Bellan uusimpia suomenhevosia, ja ilmeisesti pitääkseen hevosen salassa poikaystävältään, Bella oli tuonut orin Sotamaalaukseen asumaan kesäkuussa. Mä olin ollut matkalla talliin, kun mä olin bongannut Bellan treenailemasta kevyesti Mytyn kanssa kentällä, ja ripustauduin totta kai kentän aitaan roikkumaan. "Kantapäät alas", mä mutisin. "Häh? Sanoitko sä jotain?" kuului Mytyn satulasta. "Nii, että kantapäät alas", mä vastasin, ja ratsastaja painoi kiltisti kantapäitään alas, missä niiden kuului olla. Juteltiin Bellan kanssa vähän niitä ja näitä, kun se mainitsi Mytynkin tykästyneen Samiin. Bellan toinen suomenhevosori, Rene, oli ollut ensin kilpailuissa ja sitten vielä yökylässä Sotamaalauksessa keväämmällä, ja se oli rakastunut mun kanukkiini ihan täysin; Niin täysin, että Renen yökyläillessä Sam oli nukkunut orin karsinassa hevonen sylissään. "Sulla on fiksuja hevosia."

Mä jäin seuraamaan Bellan ja Mytyn ratsastusta, ja tarvittaessa kommentoin sille sen virheitä. Yleisluontoisesti niitä ei juurikaan ollut, mutta kun mä nyt olin siinä, niin samallahan mä vähän pilkunviilaisin-kautta-valmentaisin ratsukkoa. Ei mulla oikeastaan parempaakaan tekemistä ollut, kun mä välttelin tallia vieläkin Murmelin kuoleman jälkeen. Olin mä aika pitkälti päässyt alkukuussa tapahtuneesta lopetuksesta yli siinä mielessä, että mä pystyin taas tekemään hommia eikä itkettänyt koko ajan, mutta oli mulla Murmuria ikävä edelleen. Tulisi varmaan aina olemaan.

Navajasta saapuneena Mytyn osaaminen ei juurikaan yllättänyt. Se oli vanhassa kodissaan startannut ja sijoittunut kenttäratsastuksessa CIC1-luokissa, ja se kulki nätisti Bellan alla ilman sen yksityiskohtaisempia ohjeita. Ori esitteli tasaisia, komeita askellajeja, ja otti kevyen ratsastuksen leppoisasti. Sillä ei tuntunut olevan kiire minnekään tai tarvetta tehdä kovaa duunia. Ja olihan se ihan komeakin; En mä voinut kieltää, ettenkö mä olisi vilkaissut Myttyä, kun se oli ollut myynnissä samassa ilmoituksessa kuin Tulentakoja, jonka mä olin hakenut Sotamaalaukseen Navajasta. Mytty pärskähti, kun Bella pidätti sen ravista käyntiin, ja vaikutti vähitellen heräilevän koomasta. Bella totesi orin varmaan kaipaavan maastoon vähän päästelemään höyryjä, joten mä nousin aitaan nojaamasta ja päästin ratsukon menemään.

- Sanni
(Nikki, VRL-14085 - kiitos ♥)